Itsenäisyyspäivän puhe Lempäälän seppeleenlaskussa 6.12.2020

Sain tänään kunnian pitää itsenäisyyspäivän juhlapuheen Lempäälän sankarihautojen seppeleenlaskussa. Meidän jokaisen on tänään hyvä hiljentyä muistamaan miten sotiemme veteraanit ja lotat mahdollistivat mittaamattomilla uhrauksillaan sen, että voimme nykyisin elää itsenäisessä Suomessa. Tilaisuus oli koronakriisin vuoksi poikkeuksellinen, sillä yleisötilaisuuden järjestämisen sijaan tilaisuus lähetettiin suorana verkossa. Videon seremoniasta voit katsoa tästä alta. Puhe alkaa ajassa 5:00.

Arvon sotiemme veteraanit, lotat ja juhlavieraat. Meitä on kuluneena vuonna koeteltu poikkeuksellisella tavalla, sillä takana on kriisivuosi, eikä poikkeusajoille näy vielä loppua. Suomi on selviytynyt olosuhteisiin nähden hyvin, ja me olemme tehneet sen yhdessä, tukeutumalla toinen toisiimme ja auttamalla toisiamme vaikeuksien keskellä.

Sotiemme veteraanien, lottien ja heidän koko sukupolvensa mittaamattomien uhrausten ansiosta elämme tänään vapaassa maassa, Maassa, josta voimme rakentaa entistä vahvempaa myös kriisin keskellä. Yhteisöllisyyden merkitys on viime aikoina kasvanut, kuten usein käy vaikeina aikoina. Ei liene liioittelua todeta, että tänä vuonna me suomalaiset olemme tarvinneet jälleen ripauksen Talvisodan henkeä. Kaveria ei ole jätetty.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta hakee vertaistaan maailmassa. Se on rakennettu sotaveteraanien ja heidän jälkeensä tulleiden sukupolvien ahkeruudella, sitkeydellä, tasa-arvolla ja vapaalla yrittäjyydellä. Yhä edelleen nämä muodostavat hyvinvointimme selkärangan, jonka avulla tästäkin kriisistä noustaan. Samaan aikaan meidän tulee kyetä yhdessä ratkaisemaan aikakautemme yhteiskunnallisia haasteita, joita ovat muun muassa mielenterveysongelmien, syrjäytymisen ja yksinäisyyden lisääntyminen.

Tänään kautta maan katsellaan sankarihautojen pitkiä rivistöjä ja muistellaan kokonaista sukupolvea, joka antoi kaikkensa itsenäisyyden puolesta. Sukupolvea, joka puolusti arvojaan ja kotimaataan, uskoi tulevaan ja rakensi sodan jälkeen hyvinvoinnin. He katsoivat sen olevan velvollisuutensa, sillä vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Tänään meidän on hyvä hiljentyä muistamaan näitä sankareita, joiden ansiosta voimme tänä päivänä elää itsenäisessä Suomessa.

Lainaan vielä lopuksi Kalervo Hämäläisen säveltämää ja sanoittamaa Veteraanin iltahuutoa.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
Muistakaa, heille kallis ol maa,
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
Himmetä ei muistot koskaan saa.

Näillä sanoilla toivotan hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää.

Lasten harrastukset ovat tulevaisuusinvestointi

Koronakriisin toisen aallon myötä harrastustoimintoja on jälleen keskeytetty viikkokausiksi. Monien asioiden arvon huomaa vasta kun ne ovat poissa, ja perheenisänä olen saanut huomata miten merkittävää roolia harrastukset ovat näytelleet lasten elämässä. Niitä odotetaan, niistä puhutaan ja niissä saadaan tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Koronakriisiin lienee odotettavissa ensi vuonna helpotusta, mutta kriisi on jo nyt osoittanut harrastustoiminnan merkityksen muutenkin kuin vain fyysisen terveyden kannalta.

Lajissa kuin lajissa kyse on suuremmasta kokonaisuudesta kuin miltä höntsyt, tanssikoulut tai koodauskerhot voivat aluksi vaikuttaa. Harvoin tulee ajatelleeksi miten tärkeä rooli harrastuksilla on lasten ja nuorten mielenterveysongelmien, syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyssä. Puhumattakaan siitä miten harrastukset saavat lapset ja nuoret tuntemaan olevansa aktiivinen osa heitä ympäröivää yhteisöä. Yhteisöä, jossa heidät tunnetaan, heidän tapaamistaan odotetaan ja heidät otetaan innolla mukaan yhteiseen toimintaan.

Tamperelainen 2.12.2020

Alle kouluikäisten liikuntaharrastukset ovat yleensä leikin varjolla liikkumista, mutta iän karttuessa tilanne muuttuu. Jo alakouluikäisten kohdalla on nähtävissä ilmiö, jossa lapsen täytyy valita joko kolmet treenit viikossa tai vaihtaa lajia. Mukava harrastus voi tuolloin johtaa mailan puristamiseen ja innon lopahtamiseen. Siksi on tärkeää, että lapsille ja nuorille järjestetään kilpaurheilun lisäksi myös matalan kynnyksen harrastustoimintaa, ihan höntsypohjalta.

Jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori saadaan pidettyä mukana, tulee eri toimijoita kohdella esimerkiksi tilavarauksissa tasavertaisina kilpaurheilun kanssa. Yhdenkään vapaaehtoisesti järjestetyn harrastustoiminnan ei pitäisi nimittäin kaatua tilaongelmiin. Vuonna 2018 UKK-instituutti laski, että liikkumattomuuden hinta Suomelle on peräti kolme tuhatta miljoonaa euroa vuodessa. Sellaiseen meillä ei ole varaa. Panostukset lasten ja nuorten harrastustoimintaan ovatkin tehokas tulevaisuusinvestointi.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 2.12.2020.