Kun tasa-arvolla ajettiin päin seinää

Hyväkin ideologia muuttuu usein huonoksi, kun se paisuu yli äyräidensä ja alkaa siten syömään itse itseään. Näin ikävästi on nyt käynyt tasa-arvolle ja sukupuolineutraaliudelle, joiden ytimessä on yhä edelleen erittäin kannatettava ajatusmaailma. Mutta… Tasa-arvon ja sukupuolineutraaliuden julistaminen lähti käsistä, kun niitä lähdettiin levittämään kaikkialle välittämättä lainkaan terveestä järjestä ja suomalaisten enemmistön ajatuksista.

Yksittäisen sanomalehden termipelleily puhemiehestä puheenjohtajaksi, palomiehestä palosotilaaksi ja varusmiehestä varussotilaaksi oli jo rimanalitus, mutta sitten Yleisradion toimittaja tiedusteli aamuohjelmassa miksei Tuntematon sotilas -elokuvassa nähty enempää naisia rintamalla. Niin ohjelmassa kysyttiin ja siihen kysymykseen elokuvan ohjaaja myös vastasi. Sitä eivät jälkikäteen mediassa esitetyt seliselitykset muuta mihinkään. Ohjaaja Aku Louhimies vastasi halunneensa tehdä totuudenmukaisen elokuvan. Tietenkin. Historia on historiaa, eikä rintamalle voida jälkikäteen marssittaa naissotilaita, joita siellä ei alunperin ollut.

Tasa-arvon ja sukupuolineutraaliuden julistamisen huippu ei kuitenkaan ollut vielä siinä. Ne molemmat nimittäin koettiin vasta, kun isänpäivä muutettiin parissa helsinkiläisessä päiväkodissa läheisen päiväksi. Se oli ideologioiden kehityksen kannalta käännekohta, joka teki ainoastaan hallaa muuten erittäin hyville ajatuksille. Viimeistään tuolla hetkellä kehityssuunta nimittäin kääntyi itseään vastaan – eli sillä ajettiin päin seinää – ja enemmistön vastareaktio oli väistämätön. Erityisen hataria olivat perustelut, joiden mukaan isänpäivän nimitys piti vaihtaa, koska kaikilla lapsilla ei ole isää ja koska Suomessa on myös naispareja vanhempina. Ja koska joillekin lapsille voi tulla paha mieli, jos isänpäiväkorttia ei voikaan antaa omalle isälle tai äitienpäiväkorttia omalle äidille.

Herätys!

Avioerojen, vapautuneen seksuaalisen ilmapiirin ja uusperheiden aikakaudella Suomessa on rajaton määrä erilaisia perheitä. Valtaosa perheistä on niin sanotusti tavallisia, mutta osassa perheitä vanhemmat ovat homoseksuaaleja, monissa perheissä biologinen isä ei ole esimerkiksi avioeron vuoksi enää vuosiin asunut yhdessä lasten kanssa, ja monissa perheissä isä joutuu esimerkiksi työn vuoksi asumaan poissa perheen luota – myös isänpäivänä. Jokaisella lapsella on kuitenkin biologinen isä. Aivan jokaisella.

On törkeää miesten ja isien aseman alentamista vaihtaa isänpäivän nimitys päiväkodeissa sukupuolineutraaliksi. Se on paitsi lapsellisen naiivia myös kaikkea muuta kuin tasa-arvoista. Se on yksinkertaisesti isien ja miesten dissaamista. Aivan kuin isät eivät muka ansaitsisi äitien tavoin omaa liputettavaa juhlapäiväänsä, vaikka viime vuosina juuri isien rooli perheissä on kasvanut merkittävästi ja vaikka yhteiskunta pyrkii tällä hetkellä saamaan isän esimerkiksi hoitovapaille aikaisempaa useammin.

Asiaan liittyvässä julkisessa keskustelussa on esitetty väitteitä, että päiväkodeissa ei olisi lopetettu isänpäivän viettämistä. Juuri siitä on kuitenkin kyse. Aiemmin päiväkodeissa vietettiin nimenomaan isänpäivää ja juotiin isänpäiväkahvit, mutta nyt jo kymmenissä päiväkodeissa isänpäivän vietto on lopetettu – siis lopetettu – ja tilalle on vaihdettu läheisen päivän kahvit sekä läheisen päivän viettäminen ja läheisen päivän korttien tekeminen. Eikä vain Helsingissä, sillä ilmiö on levinnyt muutamassa päivässä monille muillekin paikkakunnille. Tässä mennään tuttuun tapaan vain vähemmistön ehdoilla ja perinteitä vastaan. Tuhannet lapset ovat odottaneet innolla isänpäivän viettämistä päiväkodissa, mutta nyt he joutuvat pettymään, kun isänpäivä onkin päiväkodeissa peruttu.

On hienoa, että Suomessa yksittäiset ihmiset saavat nykyisin vaihtaa tai korjata sukupuoltaan, homot ja lesbot voivat solmia avioliiton ja mielestäni heidän tulisi myös saada tulevaisuudessa adoptoida lapsia. Näistä kaikista huolimatta miehet ovat yhä miehiä, naiset naisia, pojat poikia ja tytöt tyttöjä. Isänpäivä on isien päivä ja äitienpäivä on äitien päivä. Samaa mieltä asiasta on myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, joka on jo vedonnut julkisesti päiväkoteihin isänpäivän säilyttämisen puolesta. Hänen mukaansa lapsia ei pidä aliarvioida isänpäivän mitätöinnillä, koska lapsia ei tarvitse suojella pettymyksiltä. Pettymykset kun ovat olennainen osa normaalia elämää. Pumpulissa varttuneista lapsista ei voi tulla tasapainoisia aikuisia, sillä viimeistään teini-iässä pumpulihöttö katoaa ympäriltä. Viimeistään silloin karu todellisuus iskee.

Suomen alati kasvavassa kukkahattujen joukossa näyttää olevan todellisuudesta vieraantuneita ihmisiä, jolle muutamien valtavirrasta poikkeavien kansalaisen pahastumisen välttäminen on suurempi ongelma kuin enemmistön oikeuksien ja perinteiden vaaliminen. Parin päiväkodin odottamaton päätös olisi ollut irrallisena sivuseikka, mutta yhtenä osana nykyistä tasa-arvon ja sukupuolineutraliteetin kehityssuuntaa noiden päätösten rooli oli kuitenkin merkittävä. Nykyinen alati nopeutuva kehityssuunta, jossa Suomea yritetään muuttaa ainoastaan vähemmistöjen ehdoilla toimivaksi yhteiskunnaksi, on todella huolestuttava.

Jos Suomessa oikeasti ajettaisiin sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin aivopierut jätettäisiin sikseen ja keskityttäisiin olennaiseen. Tasa-arvon ajamisen voisi aloittaa esimerkiksi siitä, että isänpäivästä tehtäisiin viimein liputuspäivä äitienpäivän tapaan. Äitienpäivänä nostetaan liput salkoihin kautta maan, mutta isejä ja isien ponnisteluja perheidensä eteen ei vaivauduta kunnioittamaan liputuksella. Lisäksi esimerkiksi homoparien adoptioihin tulisi keskittää tarmoa tällaisten naurettavuuksien sijaan. Tuossa edellä on kukkahatuille pari ihan oikeaa barrikadeille nousemisen syytä, jos he vain haluaisivat aidosti ajaa molempien sukupuolten tasa-arvoa. Näyttää kuitenkin siltä, että miesten oikeudet eivät heitä kiinnosta.

5 vastausta artikkeliin “Kun tasa-arvolla ajettiin päin seinää”

  1. Suora lainaus uutisesta. ”Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen (kok.) ihmettelee somessa uutisesta syntynyttä harmitusta. Hän korostaa, että läheisenpäivän vietosta ei ole tehty kaupungin johdon puolelta mitään yleistä linjausta, vaan kyse on kahdesta päiväkodista. Hän kuuli asiasta ensi kertaa tällä viikolla. Pakarisen mukaan useimmat asiat pystytään parhaiten päättämään päiväkodin tasolla ja tämä on yksi niistä.”

  2. Kiitos, kiitos, kiitos tästä järkevästä puheesta, jonka allekirjoitan jokaista pilkkua ja pistettä myöten. Miten monet haukut olenkaan saanut, kun olen yrittänyt tästä asiasta puhua ja mien kovasti minua sapettakaan, kun mennään tekemään luonnollisista asioita luonnottomia ja iänikuisista asioita/totuuksista yritetään väen väkisin vääntää jotain tokutonta soopaa. En voi käyttää niin voimakkaita sanoja,joita päässäni tästä puhuessani liikkuu. Tarttukaa hyvät samoin ajattelevat tähän aloitteeseen, ottakaa hattu kauniisiin kätsösiinne ja lähtekää joukolla mukaan vastustamaan tämän järjettömyyden etenemistä.

  3. Kaiken näköistä pelleijyä selvällä asialla homojen ja lespojen toitotuksia tämä maa on mennyt jo liianpitkään kaiken näköisten valittajien elämän mukaan homojen,lespojen,saameleisten sotahullujen,natohullujen,rikkaitten ja kaikenlaisten muitten valittajien maa tulllut tästä ISÄNMAASTA

  4. Kyllä mun ( ja todella monen muunkin tuttavani) mielipide sukupuolineutraalista ajattelusta on lähinnä sellainen epätoivon sekainen ” voi voi”….. Että eikö tässä maassa ole isompia asioita ratkottavaksi?? Onko pakko tarttua näin tosissaan jonkun mielensäpahoittajan pulmaan ja tehdä siitä koko kansan pakkopullaa??? Tosiasiahan on, että maailmassa on, ja tulee aina olemaan tyttöjä ja poikia. Miehiä ja naisia. Onneksi.

  5. Pilkahti esiin tuossa jutussa se, että kaikilla ei ole isää – näinhän se on ja tulee olemaan. Pahaa mieltä siitä voi tulla isänpäivänä.

    Mietin vain, että poikani äiti menehtyi jokunen vuosi sitten. Useita äitien päiviä on mennyt ja poikani on ne viettänyt sängyssä itkien ja äidin valokuva kainalossa. Pahamieli on ollut ja juuri äitienpäivä on nostanut tunteet pintaan.
    Viime keväänä oli äitienpäivä erilainen, hän ei surrut kokopäivää sängyssä – aika parantaa haavoja. Eipä ole tullut mieleeni esittää äitienpäivän nimen muuttamista sukupuolineutraaliksi.
    Oma äitini on elossa ja muistan hän myös äitienpäivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *