Osanottoni suomalaisille opiskelijoille. Moni heistä äänesti Vihreitä, koska puolue lupasi vaaleissa hyvää ja kaunista. Etunenässä oli hurja lupaus opintorahan korottamisesta peräti kolmanneksella. Hallitusneuvottelujen jälkeen moni opiskelija riemuitsi tulevista rahavirroista, kun Vihreät päätyi hallitukseen lunastamaan opiskelijoille antamiaan lupauksia. Kuinkas sitten kävikään?
Ennen vaaleja Vihreät piti oppositiossa koulutuksen puolesta kovaa ääntä ja lupasi opintorahan korotuksen lisäksi myös niin sanotun koulutusmiljardin. Tämä siitä huolimatta, että Vihreät olivat itse vuonna 2013 mukana leikkaamassa koulutuksesta jäätävät 1,5 miljardia euroa. Tuolloin Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö nimitti maan historian suurinta koulutusleikkausta rakenteiden uudistamiseksi ja antoi niille puolueensa siunauksen.
Nyt, vuonna 2019, Vihreät lupasi vaalikampanjassaan nostaa merkittävästi opintorahaa. Luonnollisesti lupaus vaikutti opiskelijoiden äänestyskäyttäytymiseen, sillä kukapa ei haluaisi antaa ääntään rahavirtojen edessä. Eläkeläiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka valitsevat mielellään eniten rahaa lupaavan puolueen. Puhdasta huutokauppaa äänistä siis.
Nyt kävi kuitenkin niin, että siinä missä demarit pettivät eläkeläiset vappusatasellaan joutui myös Vihreät hallituksessa heti ensitöikseen pettämään opiskelijoille antamansa lupauksen, jonka se toki tiesi mahdottomaksi toteuttaa jo lupausta antaessaan. Luvattua opintorahan korotusta ei ole koskaan ollut tulossa, ja nyt ministeri Maria Ohisalo joutui myöntämään asian julkisesti. Opiskelijoiden äänet tuolla lupauksella saatiin kuitenkin ostettua. Vihreissä toivotaan nyt hartaasti, että seuraaviin vaaleihin mennessä opiskelijat eivät enää muistaisi mitä nyt tapahtui.
Tällainen oli Vihreiden koulutuslupaus.
#koulutuslupaus
#vaalivalhe
Itse kannatan erittäin vahvasti koulutukseen panostamista, mutta en voisi lähteä ostamaan ääniä jo valmiiksi katteettomiksi tiedetyillä lupauksilla. Siinä missä Antti Rinne tiesi, että vappusatanen on mahdoton toteuttaa, tiesi myös Pekka Haavisto, että opintorahan korotus kolmanneksella oli alunperinkin mahdoton toteuttaa. Pelkkä tahto ei nimittäin riitä, kun rahaa ei ole. Toivon hartaasti, että seuraavien vaalien alla ei enää lähdetä samanlaiseen huutokauppaan kuin vihervasemmisto nyt, sillä miljardit ovat pikkurahoja, kun eri ihmisryhmille luvataan enemmän kuin edellisellä kerralla. Äänestäjien kannattaa seuraavissa vaaleissa muistaa nyt petetyt lupaukset ja miettiä itsekin voivatko toinen toistaan hurjemmat lupaukset pitää paikkaansa. Usein jo maalaisjärki riittää paljastamaan vaalivalheen.
JULKAISTU 4.7.2019: Kirjoitin heti hallituksen synnyttyä, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021 hallituksen hajottua ennenaikaisesti. Löin siitä myös lounaan vetoa. Perusteeksi totesin, että jo nyt kahtiarevenneen Keskustan kannatuksen romahdettua alle 10 prosentin nousee puolueen tunnetusti vahva kenttäväki barrikadeille. Sitten valitaan enää sopiva keppihevonen hallituseron syyksi. Se voi olla esimerkiksi metsähakkuut, aktiivimalli, terroristivaimot tai hoitajamitoitus. Aika näyttää.
Kesäkuun alussa laskeskelin, että vihervasemmiston kanssa avioituneen Keskustan kannatus sinnittelisi 10 prosentin yläpuolella vuoden 2020 loppupuolelle saakka. Tuoreimmat gallupit viittaavat kuitenkin siihen, että olin väärässä. Näyttää nimittäin siltä, että suomalaiset ovat ymmärtäneet demokratian halveksimisen odottamattoman hyvin, sillä eduskuntavaalien suurimman häviäjän kannatus on paljon nopeammassa syöksyssä kuin osasin odottaa. Vaalien jälkeen kannatus on laskenut lähes prosenttiyksikön kuukaudessa, ja tänään julkistetun Yleisradion gallupin 11,7 prosentin kannatus on enää 1,7 prosenttiyksikön päässä kipurajasta. Keskustasta on tätä menoa tulossa pienpuolue jo syksyllä 2019, joten myös Rinteen hallituksen kaatuminen ja eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat ottamaan murskavoiton, jonka myötä ne joutuvat seuraavassa hallituksessa korjaamaan kovalla kädellä helppoheikkihallituksen aiheuttamia vahinkoja. Rinteen hallituksessa ”talouden raamien ei anneta rajoittaa ihmisten luovuutta”, joten seuraavalla hallituksella tulee olemaan epäkiitollinen työ tehdä välttämätön korjausliike maamme talouteen. Mitä pidempään viisikko rellestää, sitä suuremmat säästötalkoot tarvitaan talouden tasapainottamiseksi. Nyt odotetaan vain koska Keskustan kenttäväki heittää valkoisen pyyhkeen kehään. Jos vaalit järjestetään jo 2019 tai 2020, häviän lounaan. Sen tarjoan toki mielelläni jo pelkästään Suomen edun nimissä.
Hallitusneuvotteluissa nähdyt lehmänkaupat olivat isku vasten kasvoja edustukselliselle demokratialle ja ne romuttivat suomalaisten luottamusta äänestämisellä vaikuttamiseen. Koskaan aiemmin eduskuntavaalien suurin häviäjä ei ole sanellut hallitusohjelmaa veto-oikeudellaan. Täytyy kuitenkin samalla todeta, että Keskusta käytti hallitustunnustelijana toimineen Rinteen ahdinkoa nerokkaasti hyväkseen. Puolue tiesi olevansa demarien viimeinen oljenkorsi, joten se sai hallitusneuvotteluissa kammettua Rinteen ja koko muun vihervasemmiston selkä seinää vasten. Seuraukset nähdään parhaillaan päivittäisenä eripurana, kun uunituore hallitus on jo heti alussa jakautunut useisiin riitaisiin leireihin. Keskustan neuvottelema hallitusohjelma korpeaa ymmärrettävästä vihervasemmalla kovasti.
Vahvasti poliittiseen vasemmistoon nykyisin kallistuva Keskusta sai siis kiristettyä itselleen suotuisan hallitusohjelman, mutta sillä ei tule olemaan kovinkaan suurta merkitystä, koska a) hallituskumppanit ovat jo lipeämässä hallitusohjelmasta ja b) hallitus ehtii kaatua ennen kuin hallitusohjelman sisältöä ehditään toimeenpanna saati maakuntauudistusta toteuttaa. Hallituksen vauhdikas alkutaival on muilta osin kulunut odotetusti demarien jo alunperinkin katteettomien vaalilupausten perumisessa ja ministereiden riidellessä somessa ja lehtien palstoilla.
Yksityisautoilijat ovat olleet jo vuonna 1958 tilapäiseksi säädetystä autoverosta lähtien lypsylehmiä, joilta vuosittain kerättävästä 8,3 miljardista eurosta vain alle miljardi ohjautuu tieverkoston perusparannukseen. Ruotsissa määrä on peräti 2,5-kertainen, ja tuloksia jokainen siellä autoileva voi ihastella omin silmin.
Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa pitkien välimatkojen maakunta, joten merkittävälle osalle keskustojen ulkopuolella asuvista auto on välttämätön arjen väline. Lisäksi jokaisen suomalaisen hyvinvoinnille elintärkeä tavaraliikenne liikkuu juuri rapistuvilla maanteillä, joiden heikko kunto uhkaa jo tavallista arjen logistiikkaa oli kyse sitten maidon, ruoan, postin tai puutavaran kuljetuksesta. Tieverkostomme korjausvelka onkin paisunut jo peräti 2,5 miljardiin euroon.
Aamulehti 30.6.2019
Rinteen hallitusohjelmassa mahdollistetaan lisäkuluja autoilijoille kaupunkien ruuhkamaksuina. Lienee turha toivoa, että kerättäviä rahoja käytettäisiin teiden kunnossapitoon. Nyt voisi olla paikallaan ryhtyä keräämään meiltä autoilijoilta vapaaehtoista täsmärahaa, joka ohjattaisiin sellaisenaan tieverkoston perusparannukseen.
Esitän, että tuore liikenneministeri Sanna Marin ryhtyy ajamaan muutosta autojen rekisterikilpiä koskevaan sääntelyyn. Monissa maissa on jo nyt mahdollista valita rekisteritunnus ilman pakollisia väliviivaa, numeroita ja kirjaimia. Esimerkiksi Norjassa muutos tehtiin kaksi vuotta sitten. Lukuisat yritykset ja yksityishenkilöt olisivat varmasti välittömästi tilaamassa tällaisia erikoiskilpiä, joiden hintalappu voisi olla esimerkiksi 1 000 euroa kappaleelta. Tietojärjestelmistä hanke tuskin jää kiinni, sillä Suomen tulisi olla niiden kehityksen mallimaa. Olennaisinta olisi, että näin kerätyt rahat korvamerkittäisiin nimenomaan teiden perusparannukseen.
Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
yrittäjä
Kirjoitus on julkaisi Aamulehden mielipidepalstalla 30.6.2019.
Ilmastonmuutos on aikakautemme merkittävimpiä haasteita riippumatta siitä onko sen syy ihmiskunnassa vai ei. Saamme päivittäin lukea miten katastrofaalinen tilanne on esimerkiksi sulavilla jäätikköseuduilla, mutta onko tilanne sittenkään aivan niin karmaiseva? Entä ovatko mahdollisuutemme vaikuttaa sittenkään niin merkittävät kuin meille annetaan ymmärtää?
Suomalaiset ovat parhaillaan järjestelmällisen ilmastoahdistelun kohteena. Tilanne valkeni minulle, kun kuulin teini-ikäisten tyttöjen keskustelevan uskaltavatko he hankkia lapsia. Ilmastoahdistelu on mennyt liian pitkälle silloin, kun suomalaiset nuoret ryhtyvät harkitsemaan perheen perustamisen mielekkyyttä lapsista aiheutuvan hiilijalanjäljen vuoksi.
Meidän jokaisen tulee tietenkin kiinnittää huomiota elintapoihimme ja kulutukseemme, mutta se ei tarkoita jatkuvan syyllistämisen hyväksymistä saati lihan ja maidon käytön lopettamista sekä yksityisautoilun hylkäämistä. Terveellä järjellä saadaan aikaan paljon enemmän kuin äärivihreillä ajatuksilla piiskaamalla. Päästöjä voi vähentää vaikkapa karsimalla turhaa shoppailua ja ulkomaan matkailua sekä ostamalla brasiliasta lennätetyn pihvin sijaan laadukasta ja puhdasta lähiruokaa. Kotimaisuus kunniaan.
Suomi on jo vuosia vähentänyt CO2-päästöjä eniten koko Euroopassa. Kannamme siis jo nyt kortemme globaaliin ilmastokekoon, ja seuraavaksi katseet tulee suunnata maailmalle. Suomen täytyy pyrkiä olemaan kokoaan suurempi ilmastotoimija, koska meillä on maailman puhtain teollisuus. Teknologiaa paketoimalla ja ulkomaille myymällä voimme vaikuttaa planeettamme tulevaisuuteen enemmän kuin maamme rajojen sisäpuolella koskaan, ja samalla voimme tienata sievoiset vientitulot.
Ilmastoahdistelusta syntyvällä ilmastoahdistuksella on tutkitusti ikäviä terveydellisiä seurauksia, sillä se aiheuttaa ahdistuksen lisäksi pakko-oikeita sekä vihaa, surua ja syyllisyyttä. Toisin sanoen inhimillistä tuhoa ja sitä kautta merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Nyt on korkea aika lopettaa suomalaisiin kohdistuva ilmastoahdistelu ja keskittyä sen sijaan olennaiseen. Perheen voi vieläkin perustaa hyvällä omallatunnolla.
Jocka Träskbäck
yrittäjä ja kunnanvaltuutettu (kok.)
Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina keskiviikkona 26.6.2019.
Tiedät varmasti torikauppiaiden sanonnan ”Ja vielä hanskat kaupan päälle”. Juuri kun luulit nähneesi kaiken, tulee vielä piste iin päälle. Luulin Rinteen vasemmistohallituksen esittäneen jo typerimmätkin hankkeensa, mutta helppoheikkihallitus oli nimensä veroinen. Luvassa oli vielä hanskat kaupan päälle.
Moni muistaa miten demarien Sanna Marin esitti taannoin rangaistuksia Suomesta verotussyistä muihin maihin muuttaville ihmisille. Ei, kyseessä ei ollut Sannan oppositiosta heittämä ärhäkkä vitsi tai edes äkkipikaistuksissa Twitterissä julkaistu ja sittemmin poistettu moka. Sanna oli tosissaan. Demarien ja Keskustan Suomi on 2000-luvulla maa, josta poistumisesta täytyy joutua tilivelvolliseksi valtiolle. Vielä jokunen vuosi sitten Sannan twiitille naureskeltiin avoimesti, nyt tilanne on toinen. Verkon kätköistä löytyi nimittäin materiaalia, jota en olisi uskonut näkeväni.
Maastapoistumisvero.
Kyllä, maastapoistumisvero.
Suomen uusi sosialistihallitus selvittää parhaillaan Keskustan ministeri Mika Lintilän johtamassa valtiovarainministeriössä maastapoistumisveroksen vaikutuksia verotuloihin. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on asetettu viime viikkoina Antti Rinteen hallituksen toimesta vaakalaudalle monin eri tavoin, mutta nyt mennään jo kirkkaasti Absurdistanin tasavallan puolelle. Suomea velvoittavia EU-direktiivejä voidaan implementoida kansalliseen lainsäädäntöön monin eri tavoin ja joskus myös virheellisesti, mutta nyt meneillään oleva selvitys kertoo jo otsikkotasolla mistä on pohjimmiltaan kyse. Suomesta ei pidä poistua maksamatta, vaikka kyseessä olisi pelkästään liiketoiminnan siirto toiseen maahan.
Kerroin jo vaalikampanjassani, että mikäli vihervasemmisto nousisi jostain syystä hallitukseen, saisi Suomi uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä. Kuinka naulan kantaan osuinkaan. Nyt hallitus näyttää nimittäin itsekin allekirjoittaneen tämän ja tietävän, että sen uudet linjaukset tulevat ajamaan hyvinvointivaltion tulevaisuudelle elintärkeitä yrityksiä pois maasta. Miksi muuten Suomen tulisi varautua näin voimallisesti yritysten poistumiseen maasta?
”Lakimuutokset turvaisivat Suomen verotusvaltaa tilanteissa, joissa varoja tai yrityksen kotipaikka siirtyy ulkomaille. Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoja maastapoistumisverotusta koskevista lakiluonnoksista. Ehdotuksen mukaan varojen realisoitumaton arvonnousu katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, jos Suomella ei siirron vuoksi olisi enää verotusoikeutta siirtyneisiin varoihin.”
Sen sijaan, että otetaan käyttöön maastapoistumisvero Suomen tulisi pyrkiä vähentämään sääntelyä ja tekemään itsestään aikaisempaa houkuttelevampi maa sekä koti- että ulkomaisille yrityksille ja investoinneille. Nyt ollaan sen sijaan nopeuttamassa yritysten muuttoa meitä vähemmän säädeltyihin maihin ja samalla iskemässä macheten kokoinen puukko Suomi-neidon omaan jalkaan.
Meistä jokainen voi kysyä itseltään kuinka moni ulkomainen yritys näkee Suomen houkuttelevana maastapoistumisveron myötä? Direktiivin implementointi lakiin voitaisiin hoitaa pehmeämmin ja samalla ottaa käyttöön myös verotuksessa keinoja, joilla Suomi saisi yritysten virran kulkemaan maahan, ei maasta. Vasemmistohallituksen kaudella sellainen on ymmärrettävästi pelkkää toiveajattelua.
Löin äskettäin lounaasta vetoa, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021. Viime päivien uutisten mukaan voin olla hyvinkin väärässä, sillä tätä menoa Rinteen hallitus hajoaa sitäkin aiemmin. Yksikään hallitus Suomen historiassa ei ole pettänyt kaikkia merkittäviä lupauksiaan ensimmäisen 24 tunnin sisällä aloittamisestaan. Hoitajamitoitus, aktiivimallin peruminen, 60 000 uutta työpaikkaa, eläkesatanen, opintoraha, yritystuet… Ensimmäisenä päivänä petettyjen lupausten lista on loputon.
Uskon, että Rinteen hallitus hajoaa viimeistään, kun Keskustan kannatus vajoaa alle 10 prosentin ja puolueen kenttäväki vaatii sitä ulos hallituksesta. Vasemmiston rampa ankka tulee tuskin näkemään hallituksena vuoden 2021 loppua. Silloin Perussuomalaiset ja Kokoomus ottavat murskavoiton ja joutuvat korjaamaan kovalla kädellä vasemmiston helppoheikkihallituksen karmaisevan kalliita virheitä.
Olen kirjoittanut alkoholista ja alkoholilaista aktiivisesti syksystä 2017 lähtien, jolloin uuden alkoholilain käsittely toden teolla alkoi. Tuolloin kävi nopeasti selväksi, että aiemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi ajamaan Alkon etuja lainsäädännössä. THL satuili alkoholilain seurauksista medioille, kansanedustajille ja lopulta myös eduskunnan valiokunnalle.
Vaikuttamisen keinot olivat siis aivan poikkeuksellisia suomalaisessa politiikassa. Medioista varsinkin Helsingin Sanomat ryhtyi ajamaan voimakkaasti Alkon monopolin etuja julkaisemalla lukuisia tarkoitushakuisia artikkeleita alkoholista ja alkoholilaista sekä niiden vaaroista. Hesarin agenda ei jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä esimerkiksi Tuomas Enbuske kiteytti tilanteen mainiosti kolumnissaan.
”Helsingin Sanomat on koko vuoden käynyt täysin avointa lobbausta Alkon puolesta. Kesäkuussa Hesari julkaisi 14 kielteistä juttua alkoholilain liberalisoinnista. Myönteisiä juttuja oli kolme ja niistäkin kaksi oli yleisönosastokirjoituksia.”
– Tuomas Enbuske 7.7.2017
Toki monet muutkin mediat ryhtyivät lobbaamaan kansanedustaja Pekka Puskan (keskusta) johtamaa taannutusta, mutta Helsingin Sanomat peitteli toimituksensa valitseman poliittisen agendan kaikkein heikoimmin. Sama kävi toki aiemmin myös Guggenheimin uutisoinnissa, jossa Hesarin lobbaus huomattiin Inaria myöden. Alkoholilain osalta lehti tosin joutui tällä kertaa pettymään, koska sen harjoittama aktiivinen poliittinen lobbaus ei lopulta johtanutkaan toimituksen haluamaan lopputulokseen. Alkoholilaki hyväksyttiin ja Helsingin Sanomien artikkeleita uskovat pelkäsivät limuviinakaaoksen alkavan jo heti vuodenvaihteessa.
Kuinkas sitten kävikään?
Kuten jo syksyllä 2017 kirjoitin, alkoholilaki oli tärkeä askel oikeaan suuntaan. Se ei tuonut mukanaan kaaosta ja hysteriaa, vaan kevensi sääntelyä ja laajensi suomalaisten saatavilla olevaa mietojen alkoholituotteiden valikoimaa. Ravintolat saivat lopulta olla pidempään auki ja festareilta poistui koko joukko olutkarsinoita. Uuden alkoholilain myötä kansalainen saattoi ostaa marketista pari 5,5-prosenttista laadukasta olutta sen sijaan, että olisi joutunut raahaamaan kotiinsa sixpackin bulkkiolutta. Laatu ja valikoima paranivat, mutta kulutus ei noussut. Vai nousiko sittenkin?
Jo muutaman kuukauden jälkeen keväällä 2018 oli selvää, että THL:n arviot 4-6 prosentin ja pahimmillaan jopa 12,5 prosentin kulutuksen kasvusta olivat täyttä potaskaa. Ne paljastuivat tarkoitushakuiseksi politikoinniksi ja Alkon etujen ajamiseksi. Aiemmin puolueettomana pidetty tutkimuslaitos ajoi kansallisen alkoholimonopolin etuja ja menetti asemansa puolueettomana toimijana ainakin alkoholiasioissa. Jatkossa THL tulee pitää etujärjestöjen lokerossa, kun Suomessa ryhdytään käsittelemään viinien tuomista ruokakauppoihin.
Tähän saakka THL on vuosikymmeniä väittänyt, että saatavuus ja kulutus olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta tuo väite osoittautui nyt perättömäksi. Minuunkin yhteydessä ollut THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä kertoo nyt Yleisradiolle, että syy rajusti virheellisiin ennusteisiin olisi ollut hinnoittelun väärin arviointi. Jos perustelu pitäisi paikkaansa, miksi THL uhkaili ensin kansanedustajia 150 lisäkuolemalla ja lopulta peräti 500 lisäkuolemalla? Vastaus: Ei se pidäkään paikkaansa. THL nimittäin julkisti aiemmin perusteet, joilla se päätyi päättömiin ennusteisiinsa. Tuolloin laitos kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia viiden eri tekijän kautta.
Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).
Näistä kaikki paitsi hinta toteutuivat, sillä 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä toteutui, yrittää THL nyt syyttää kohtaa 2, joka ainoana ei toteutunut.
Lienee perusteltua olettaa, että 150 kuollutta muuttui 500 kuolleeksi juuri sillä hetkellä, kun tutkijoille paljastui, että alkoholilaki saattaisi sittenkin mennä läpi uhkailusta huolimatta. Silloin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ja keksittiin uhkailla eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla. Sittemmin THL on kiistänyt 500 kuolemalla uhkailemisen, mutta valiokunnassa istuva kansanedustaja Pekka Puska on vahvistanut tiedon eduskunnassa.
Tätä kirjoitettaessa eletään toukokuuta 2019, joten viinanhuuruiseksi kaaokseksi ennakkoon maalattu vuosi 2018 on nyt jo onnellisesti takana ja tilastot koko vuoden kulutuksesta alkavat nekin hiljalleen valmistua. Mutta mitä tekevät Helsingin Sanomat ja toimittaja Päivi Repo? No katsotaanpa.
Helsingin Sanomat
Yleisradio uutisoi Valviran julkaisemista tilastoista otsikolla ”Uusi alkoholilaki ei lisännytkään kulutusta”, mutta Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”Alkoholin kulutus kääntyi kasvuun”. Samat tilastot, kaksi täysin päinvastaista väitettä. Kun katsot yllä olevaa Helsingin Sanomien artikkelia tarkkaan, voit huomata, että siinä ei mainita lainkaan PALJONKO alkoholin kulutus kasvoi. Ei mainita, vaikka artikkelin aiheena on nimenomaan juuri kulutuksen kasvu. Onko toimittaja voinut vahingossa unohtaa luvut, joihin koko artikkeli perustuu? Tuskinpa vaan.
Katsotaanpa vielä tuoreimpien tällä hetkellä saatavissa olevien tilastojen valossa kumpi edellä mainituista uutisista pitää paikkansa ja kumpi niistä on tarkoitushakuista politikointia ja toimituksen valitseman agendan ajamista.
Valvira, alkoholin kulutus 2018
Valvira on nimittäin nyt julkaissut koko vuoden 2018 tilastonsa, joihin molemmat artikkelit perustuvat. Tilasto sisältää ravintoloissa myydyn alkoholin ja suomalaisissa vähittäiskaupoissa myydyn alkoholin. Tilaston mukaan alkoholin kulutus ei ole kasvanut lainkaan litramäärissä mitattuna. Puhtaana alkoholina mitattuna kulutus nousi 0,1 prosenttia. Jos Helsingin Sanomat olisi maininnut artikkelissaan olennaiset luvut, joihin sen artikkeli nimenomaan perustuu, olisivat faktat vesittäneet koko artikkelin tarkoitusperän. Siksi alkoholin kulutuksen olennaiset luvut 0,0% ja 0,1% jätettiin artikkelista pois. Uskooko joku sen olleen vahinko?
Ei se ollut. Eikä se ollut edes yllätys.
Helsingin Sanomien perättömyyttä huokuvan artikkelin on nimittäin kirjoittanut alkoholin vastaisesta työstään vuonna 2003 palkittu toimittaja Päivi Repo. Journalismin ammattilaisen pitäisi aina kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta faktojen pohjalta, mutta se on luonnollisesti mahdotonta, kun taustalla on paitsi lehden toimituksen agenda myös toimittajan niin vahva oma ennakkoasenne, että hänet on nimenomaisesti palkittu siitä. Silloin kyse ei ole journalismista, vaan jostain aivan muusta.
Jos asia ei ollut jo valmiiksi tiedossa, niin viimeistään nyt lienee selvää, että Helsingin Sanomia pitää lukea vahvat medialukulasit silmillä, jotta lukija osaa erottaa lehden poliittisesti värittyneet artikkelit journalismista. Oli kyse sitten alkoholista tai Guggenheimista.
Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.
Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.
SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.
Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.
”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
– Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019
Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.
Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella. Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.
Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.
Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.
Suomi näyttää nyt saavan vasemmistohallituksen, kun vaalien tuloksella pyyhitään pöytää hallitusneuvotteluissa. Suomalaiset äänestivät erittäin selkeästi oikeistohallituksen jatkon puolesta, mutta suurimmaksi puolueeksi täpärästi noussut SDP päätti sivuuttaa vaalituloksen ja kerätä kanssaan hallitukseen vaalien suurimman häviäjän Keskustan ja sen täytteeksi joukon pikkupuolueita. Mikäli nyt esitetyllä kokoonpanolla muodostetaan hallitus, esitän jo tässä vaiheessa syvimmät osanottoni ahkerille suomalaisille tulevan talouskaaoksen johdosta.
Olen kuitenkin samaan aikaan ylpeä siitä, ettei Kokoomus antanut Antti Rinteen kanssa käymissään neuvotteluissa periksi tavoitteistaan, jotka ovat aidosti hyvinvointivaltion edellytys. Kokoomus ei suostunut ottamaan lisää valtionvelkaa eikä kiristämään suomalaisten verotusta entisestään. Sen sijaan Kokoomus vaati, että jokaisen suomalaisen palkansaajan ja eläkeläisen pitää saada tuloistaan enemmän rahaa omaan käyttöönsä. SDP oli toista mieltä, sillä se aikoo verottaa Suomen uuteen taantumaan.
Kokoomuksen suoraselkäinen toiminta vie nyt oppositioon. Rinteen hallituksessa mukana oleminen olisi ollut monessa mielessä riski, sillä Kokoomus olisi joutunut ottamaan lisää velkaa ja nostamaan veroja ja lisäksi Kokoomus olisi heitetty susille seuraavien vaalien alla, kun olisi kysytty miksi demarien päättömät lupaukset jäivät toteutumatta. Nyt susille heitetään Keskusta, joka on jo valmiiksi heikompi kuin koskaan. Alkavan kauden jälkeen jo nyt romahtaneesta kannatuksesta on jäljellä enää rippeet.
Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Yrittäjien asema tulee heikkenemään selvästi, mikäli SDP saa edes murto-osan esityksistään läpi. Hallituksen tällä tietoa muodostava vihervasemmisto esitteli vaalien alla lupauksiaan, joista valtaosa tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä aivan tavallisten ahkerien palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei palkita, vaan rankaistaan.
Olen todennut, että tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Sitä tullaan nyt lisäämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin. Maaginen rahaa sylkevä taikaseinä tulee olemaan kovilla, mikäli Antti Rinteen tekemiä jopa 8 miljardin euron vaalilupauksia ryhdytään toteuttamaan.
Nyt Kokoomukselle on hyvä olla hetki oppositiossa myös siksi, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ja Perussuomalaiset tulevat ottamaan murskavoiton. Ikävä kyllä sitä edeltää raju mahalasku, kun Suomen talous ajetaan kerralla taikaseinään. Seuraavien vaalien jälkeen oikeistopuolueet joutuvat korjaamaan vasemmistohallituksen helppoheikkipolitiikan seurauksia kovalla kädellä. Leikkaukset tulevat olemaan silloin kipeitä, mutta vastuulliset on onneksi helppo osoittaa. Mahdollisesti sen tekee EKP jo ennen vaaleja.
Suomen kannalta on surullista ja jopa traagista heittää roskakoriin edellisen oikeistohallituksen historiallisen upeat saavutukset niin työllisyyden ja talouden parantamisessa kuin tuloerojen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Varmaa on, että nyt esitetyllä hallituksen kokonpanolla Suomi saa ainakin yhden merkittävän vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.
Kirjoitin 17. helmikuuta 2015 tässä blogissani ja Tamperelainen-lehden kolumnissani Tampereen keskustan alasajosta otsikolla ”Yrittäjät jättävät uppoavan keskustan”. Tuolloin yrittäjien joukkopako Hämeenkadulta oli vasta alkamassa, ja sittemmin keskusta on muuttunut vuosi vuodelta enemmän shoppailun keitaasta lähinnä työssäkäyntikeskukseksi. Tänään reilut neljä vuotta myöhemmin Hämeenkadun merkittävimpiin lukeutuva kaupan alan työnantaja H&M ilmoitti sulkevansa molemmat Hämeenkadun liikkeensä. Ei muita liikkeitä.
Vain kaksi Hämeenkadun liikettään.
Pohditaan sitä hetki.
Tamperelainen 15.2.2015
Neljässä vuodessa kirjoitukseni pointit ovat yhä ajankohtaisia ja osa jopa ajankohtaisempia kuin aiemmin. Neljä vuotta sitten ei tosin ollut vielä ratikkapäätöstä saati ratikkatyömaata, joten silloin kyse oli vasta ostovoimaisten autoilijoiden järjestelmällisestä häätämisestä keskustasta. Siinä on neljässä vuodessa onnistuttu. Ensin niin tehtiin sulkemalla keskustan pääväylä autoilta, ja sen jälkeen hanke jatkui jättämällä autokaistat kokonaan pois Hämeenkadulta remontista. Tiedän, että Hämeenkadulla olisi ollut tilaa ratikan ohella myös autoille, mutta jostain syystä niitä ei sinne haluttu takaisin. Olen kuullut tälle päätökselle useita erilaisia selityksiä, mutta sitä ei kannata kuitenkaan tässä spekuloida.
”Keskusta on niin sekaisin, että ihmiset välttävät sitä. Se näkyy myynnissä.”
– Ravintoloitsija Tapio Palmroth Aamulehdessä 6.9.2018
Tampere on tietääkseni maailman ainoa kapealle kannakselle rakennettu kaupunki, jonka pääväylä on suljettu kokonaan yksityisautoilta. Monet yksityisautoilun kieltämistä kannattavat vetoavat tässä keskustelussa mielellään kahteen seikkaan, pysäköintipaikkoihin ja verkkokauppaan. Pysäköintipaikkojen poistaminen on ratkaisevaa monille kivijalassa toimiville yrityksille, mutta pysäköinti ei ole tämän vuosia jatkuneen kriisin pääasiallinen syy. Auton saa kyllä keskustaan, sillä Hämpin Parkki on siihen tarpeeseen suorastaan loistava. Syy ei ole myöskään verkkokauppa, minkä varsinkin H&M-päätös kiteyttää. Nyt suljetaan kerralla kaksi Hämeenkadulla sijaitsevaa myymälää, mutta muut liikkeet jatkavat normaalisti. Päätöstä uppoavan Hämeenkadun jättämistä ei näin ollen voida mitenkään argumentoida verkkokaupan syyksi. Ongelman juurisyy onkin aivan muualla.
Juurisyy oli ja on yhä saavutettavuus.
Olen keskustellut Hämeenkadun alasajosta satojen ihmisten kanssa, enkä ole kuullut kenenkään karttavan keskustaa ainoastaan pysäköintipaikkojen katoamisen vuoksi. Sen sijaan lähes jokaisessa keskustelussa tuli jo ennen ratikkatyömaata esiin, että keskustassa autoilu on tehty liian vaikeaksi. Ja se tehtiin nimenomaan Hämeenkadun sulkemisella yksityisautoilta.
Yhtäkkiä keskustasta tehtiin autoilun Amazing Race, jossa yksisuuntaiset kadut vaihtelivat vähän väliä suuntiaan ja jossa poliisi ratsasi niitä raukkoja, jotka uskaltautuivat ajamaan keskustaan ja tekivät epähuomiossa virheen asfalttiviidakossa. Tuossa tilanteessa – siis vuosia ennen ratikkatyömaan alkamista – ostovoimaiset autoilevat kuluttajat valitsivat ihan ymmärrettävästi ostospaikakseen keskustan sijaan Partolan, Turtolan, Lielahden tai Ideaparkin. Niiden saavutettavuus oli ja on kunnossa. Oman osansa kokonaisuuteen toi Hämeenkadun elävöittäminen 6 000 euron punaisilla kukkaruukuilla, puiston penkeillä ja muovisilla ruohomatoilla. Tyyli ei mene koskaan pois muodista.
Tammikuussa 2017 Kokoomus ja SDP päättivät lopettaa epäonnistuneen joukkoliikennekokeilun ja avasivat Hämeenkadun hetkeksi autoilijoille. Tuolloin nähtiin myös koominen tilanne, kun kadun sulkemista vaatineen valtuustoryhmän jäsen julisti, että 1) Hämeenkadun avaaminen ei riittäisi pienentämään Satankunnankadun valtavia ruuhkia. Samaan aikaan toinen jäsen julisti kuvien kera, että 2) Satakunnankadulla ei ollut ruuhkia edes pahimpaan ruuhka-aikaan. Hmmm.
Ratikkatyömaa repi keskustan lopullisesti auki, mikä oli monille pienille ja muutenkin jo kädestä suuhun eläville kivijalkayrittäjille ratkaiseva isku. Nyt keväällä 2019 keskustassa yhä sinnitteleviä yrittäjiä lyödään entisestään korottamalla jo valmiiksi korkeita pysäköintimaksuja. Taas ostovoimaista autoilevaa asiakaskuntaa ajetaan muualle ostoksille. Juhlapuheet keskustan yrittäjien tukemisesta haihtuivat jälleen kerran ilmaan.
Tampere
H&M ei suinkaan ole viimeinen lähtijä, sillä lukemattomat yritykset ovat jo lähteneet. Tiedän, että seuraavaksi Hämeenkadulta on poistumassa myös Kultajousi. Ainakin kolme Hämeenkadun merkittävää toimijaa harkitsee lähtemistä. Suurista toimijoista Sokos aloitti tammikuussa YT-neuvottelut ja Stockmann on samassa tilanteessa. Verkossa veikkaillaan parhaillaan kumpi niistä lähtee Hämeenkadulta ensin. Toivottavasti molemmat ovat paikoillaan vielä 10 vuoden päästä, mutta en löisi sen puolesta vetoa. Ihmisillä on taipumus tottua hyvään, joten en henkilökohtaisesti usko, että ratikan valmistuttua ihmiset palaavat enää ostoksille keskustaan. Kahville ja leffaan ehkä, mutta ei ostoksille.
Neljässä vuodessa on tapahtunut myös myönteistä kehitystä, sillä Hämpin Parkki on saatu toimimaan hienosti. Esitin neljä vuotta sitten, että sinne järjestettäisiin maksuttomia teemapäiviä, ja näin myös tehtiin kirjoitettuani siitä toisen kerran Aamulehteen. Hyvä niin. Maakunta tarvitsee elinvoimaisen maakuntakeskuksen ja se puolestaan tarvitsee elinvoimaisen keskustan. Olisi kaikkien etu, että Tampereen keskusta saadaan elvytettyä vuosikausien alasajon jälkeen vuosina 2021-2023. Siihen mennessä ydinkeskusta voi kuitenkin muuttua tyhjien liiketilojen keskittymäksi. Siitä tilanteesta on tunnetusti vaikea nousta uuteen kukoistukseen.
Suomi on noussut muutamassa vuodessa maailman ylivoimaisiin kärkimaihin laadukkaiden alkoholijuomien tuottajana, oli kyse sitten ginistä tai oluesta. Lukuisat kansainväliset palkinnot ovat nostaneet suomalaisten tuotteiden mainetta maailmalla ja ovat sitä kautta tuomassa jatkossa hyvinkin merkittäviä tulovirtoja Suomeen. Suomi elää vain ja ainoastaan vientituloilla, joten valtion tulisi nyt panostaa merkittävästi uusien aluevalloitusten tekemiseen ja orastavien kasvattamiseen. Alkoholiviennin kohdalla Suomi kuitenkin tukemisen sijan heittää kapuloita vientiyritysten rattaisiin.
Pyynikin Käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere ja Jocka Träskbäck.
Pyynikin Käsityöläispanimo joutui taannoin ongelmiin, kun yritys menestyi liian hyvin ja sen tuotantomäärä nousi viennin kasvun myötä yli 500 000 litran. Menestys tarkoitti siis ongelmia Suomessa esimerkiksi juomien ulosmyyntiin, mikä on järjenvastainen seuraus useiden vuosien suurille vientiponnisteluille. Pienpanimoille asetettu litramääräinen tuotantorajoitus aiheuttaa parhaillaan merkittävän tulpan myös alan työllistämiseen.
”On vaikea ymmärtää miksi tehdään rajoitteita, jotka vaikeuttavat yritysten kasvua. Jos olisimme halunneet säilyttää ulosmyyntioikeudet, meidän olisi pitänyt pysäyttää kasvu.”
– Tuomas Pere, Pyynikin Käsityöläispanimo
Esimerkiksi Pyynikin Käsityöläispanimo työllistäisi Tampereella merkittävästi vähemmän ihmisiä, jos se olisi päättänyt pysytellä lainsäädännössä asetetun keinotekoisen tuotantorajan alapuolella. Silloin yritys ei olisi myöskään saanut merkittäviä vientisopimuksia esimerkiksi Lidl-ketjun myymälöihin ympäri Eurooppaa. Toisin sanoen Suomeen olisi jäänyt syntymättä uusia työpaikkoja ja Suomelta olisi jäänyt saamatta vientituloja.
Miten asia tulisi korjata? Olen jo aiemmin esittänyt julkisesti, että litramääräinen raja pitäisi muuttaa koskemaan vain kotimaan myyntiä. Minua ei valittu näissä eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi, joten heitän tästä lakimuutoksesta nyt pallon valituille edustajille. Tämä epäkohta tulisi nyt korjata.
Tuoreimmassa tapauksessa suomalainen laatugini Arctic Blue Gin joutui ongelmiin, koska se palkittiin maailman parhaana ja koska palkinnoista kertominen katsottiin Suomessa kielletyksi mainonnaksi. Meillä on siis käsissämme niin ikään palkitun Napue-ginin lisäksi nyt toinenkin hyvin potentiaalinen vientihitti, jollaisen moni maa varmasti haluaisi itselleen. Sen sijaan, että Suomi heittää taas kerran kapuloita rattaisiin tulisi meidän pyrkiä edistämään uusien vientihittien saamista. Tuskin Ruotsin viranomaiset torppasivat aikanaan samalla tavalla Ruotsin Absolut-vodkan voittokulkua maailmalla. Yksi ratkaisu ongelmaan olisi lopettaa kokonaan Arctic Blue Ginin myynti Suomessa, mutta se olisi järjenvastainen seuraus Suomen ajastaan jäljessä olevasta alkoholilaista. Ongelmaan täytyy löytyä järkevämpi ratkaisu, sillä meillä ei ole varaa hukata yhdenkään laatutuotteen vientimahdollisuuksia.
”Me saatiin juuri kirje Valviralta. Arctic Blue Giniä ei saa kuulemma markkinoida edes kansainvälisesti vedoten alkuperämaan lainsäädäntöön.”
– Mikko Spoof
Olen itse jo vuosien ajan tehnyt näkyvästi töitä suomalaisen alkoholikulttuurin kehittämisen puolesta ja kirjoittanut aiheesta paljon. Vuoden 2018 alusta voimaan astunut alkoholilaki oli menestys, sillä kukkahattujen uhkaileman kaaoksen sijaan Suomi otti merkittävän askeleen kohti sivistynyttä juomakulttuuria. Seuraavaksi eduskunnan täytyy poistaa menestyksen esteitä poistamalla 500 000 litran rajoitus pienpanimoilta tai muuttaa se koskemaan vain kotimaan myyntiä. Lisäksi täytyy höllentää merkittävästi alkoholin viestintää ja mainontaa koskevia rajoituksia. Esimerkiksi taannoinen jakeluautojen olutmainosten poistaminen ei perustunut varsinaisesti lakiin, vaan oli viranomaisten oma ahdasmielinen tulkinta alkoholilaista. Tuollaiset kalliiksi tulevat virheet täytyy kyetä jatkossa estämään.
”Arctic Blue Giniä on mainostettu myös julkaisemalla mainonnallisia tiedotteita. Alkuperämaaperiaatteen mukaan merkitystä ei lähtökohtaisesti ole sillä, kohdistuuko internetissä toteutettu alkoholijuomien mainonta Suomessa asuviin henkilöihin vai ei.”
– Valviran lausunto Arctic Blue Ginistä
Nyt kun alkoholista ja alkoholilaista puhutaan, niin samalla sosiaali- ja terveysministeriö täytyy saada viimein kuriin ja nuhteeseen etämyynnin osalta, sillä ministeriö ei voi jatkuvasti kävellä eduskunnan yli ja levittää perättömiä väitteitä etämyynnin laittomuudesta. Todellisuudessa kuka tahansa saa tilata Euroopasta vaikkapa kerran viikossa rekka-autollisen punaviiniä suoraan kotiovelleen toimitettuna. Mikään lakimme ei kiellä – eikä voisikaan kieltää – alkoholin etämyyntiä ulkomailta Suomeen, koska vapaa liikkuvuus on yksi EU:n perusperiaatteista. Tulevan ministerin täytyy ottaa vahva rooli ministeriön perättömien lausuntojen korjaamiseksi, koska edellinen ei siihen kyennyt.
Eduskunnan täytyy nyt tehdä vahva alkoholipoliittinen #ryhtiliike.
