Hoitajamitoitus ei vanhustenhoitoa pelasta – katse kokonaisuuteen

Lakiin kirjattava hoitajamitoitus ei ole ratkaisu, koska numeron sijaan pitäisi keskittyä yksilöllisiin tarpeisiin. Nyt esitetyissä vaatimuksissa on unohdettu 50 000 kotihoidossa olevaa vanhusta, joiden asemaa numero laissa ei paranna lainkaan oli hoitajamitoitus sitten 0,7 tai jotain muuta. Asia pitäisi käsitellä nyt meneillään olevan vaalikampanjoinnin sijaan aivan rauhassa yhtenä kokonaisuutena, jossa ovat mukana myös kotihoito, vammaiset ja lastensuojelu. Nyt hoitajakohu on valjastettu vasemmiston vaalikampanjan välineeksi. Minusta täysin perusteettomasti.

Keskustelu vanhustenhoidosta käy siis parhaillaan villinä, sillä paljastuneet laiminlyönnit ovat olleet karmeita. Sitä ei kukaan ole kiistänyt. Moni osasi odottaa paljastuksia, mutta nyt paljastunut mittaluokka oli jotain aivan muuta kuin kukaan osasi odottaa. Tuoreimpana Attendon Alavudella sijaitsevan hoivakoti Pelimanni, jonka toiminnan aluehallintovirasto  keskeytti laiminlyöntien ja epäselvyyksien vuoksi. Tämä ja kaikki muut tapaukset täytyy nyt selvittää hyvin tarkasti.

Jo nyt on kuitenkin selvää, että Attendon tapauksessa hoitajia ei ollut kertaakaan sitä määrää mistä oli sovittu. Mikään numero laissa ei siis olisi estänyt sitä tapahtumasta, koska sovittua ei yksinkertaisesti pidetty. Tällaisiin tapahtumiin syylliset täytyy saada selvitettyä ja vastuuseen, mutta ikävä kyllä laiminlyönneistä määrättävät sanktiot ovat nykyisin selvästi alimitoitettuja, jotta niillä olisi käytännön merkitystä. Laiminlyönneistä tulee jatkossa määrätä tuntuva taloudellinen sanktio, jollaisia nykyiset höpöhöpö-huomautukset eivät todellakaan ole. Nykyisin myös uhkasakon raja on aivan liian korkea.

Lue edellinen kirjoitukseni samasta aiheesta:
Esperi Care paljasti ryhtiliikeen välttämättömyyden”

On erittäin hyvä, että hoivakodit otetaan viimein tiukkaan syyniin. Kaikkiin vanhuspalvelujen yksiköihin pitää tehdä nimenomaan yllätystarkastuksia, oli kyseessä sitten julkisen tai yksityisen sektorin hoivakoti. Se on vähintä mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä. Nyt on tärkeää, että Sipilän hallitus antaa lisäresursseja Suomen kaikkien hoivakotien tarkastuksiin. Samalla voidaan pohtia mitä ajattelevat esimerkiksi Punkalaitumen hoivakoti Pakarin mummot ja vaarit, jotka SDP:n ja Vasemmistoliiton omistama hoivayhtiö Med Group kauppasi marraskuussa Esperi Caren hoiviin. Toivottavasti ovat vielä hengissä.

Vanhustenhoidon ongelmat ovat jatkuneet jo yli vuosikymmenen, eivätkä ne johdu hoitajamitoituksesta tai sen puuttumisesta. Mikään hoitajamitoitus ei olisi estänyt sitä, että 1) kuntien ja hoivayhtiöiden välisiä sopimuksia on rikottu räikeästi ja että 2) hoivakotien valvonta on ollut pahasti puutteellista ja että 3) laiminlyönneistä ei ole tullut tuntuvia taloudellisia sanktioita. Nämä kolme seikkaa ovat mielestäni syynä nykytilanteeseen ja ne kaikki täytyy nyt korjata. Hoitajamitoitus 0,7 ei korjaa näistä ongelmista yhtään, oli mitoitus sitten kirjattu lakiin tai vaikkapa Li Anderssonin salaiseen päiväkirjaan.

Suurin yksittäinen syyllinen vanhustenhoidon surkeaan tilaan on rahan puute, joka johtuu suurelta osin kuntien valtionosuuksien leikkauksista. Jokaisella puolueella on ollut tässä sopassa viime vuosina sormensa pelissä, joten yksikään puolue ei voi paistatella vanhusasiassa voittajana. Valtaosa kansanedustajista istuu tälläkin hetkellä kunnanvaltuustoissa, joissa he ovat itse olleet päättämässä vanhustenhoidon alasajosta ja sen nykytilasta. Esimerkiksi Tampereella hoitajien vähentämisen puolesta äänestänyt Sanna Marin ei tietenkään ole ainoa demari tai edes ainoa kansanedustaja, jonka puheet ja teot eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Muillakin kuin Marinilla on nimittäin syytä katsoa isoon peiliin – aivan kaikissa puolueissa.

Jokaisella puolueella on ollut tässä sopassa viime vuosina sormensa pelissä, joten yksikään ei voi paistatella voittajana.”

Tässä vaiheessa tulee vielä todeta selvyyden vuoksi, että hoivapalvelut ja niistä sopiminen eivät kuulu hallitukselle, vaan kunnille. Hallitus ei tee hoivasopimuksia, eikä siten myöskään määrittele niiden hoitajamitoituksia. Ne ovat kuntien ja kaupunkien vastuulla.

Hoivakotien sopimusten sisällöt määrittelee ja sopii siis kunta, joka palvelun tilaa. Näin ollen kuntien pitäisi myös valvoa, että heidän sopimuksiaan noudatetaan, mutta tuossa valvonnassa on havaittu pahoja puutteita. Yhtä lailla kansallisella tasolla valvontaa hoitavan Valviran pitäisi ymmärtää osoittaa ravintola-alan koomisen tiukasta valvonnasta valvontaresursseja hoivakoteihin muulloinkin kuin mediakohun myötä. Vanhusten hyvinvoinnin tulisi olla Valviralle tärkeämpi kohde kuin ravintoloiden siivouskomerojen vesipisteet, viemärit ja moppitelineet – puhumattakaan ravintoloiden somepäivityksistä.

”Paljastuneet tapaukset eivät ole johtuneet hoivapalvelujen yksityistämisestä, sillä aivan samoja vakavia ongelmia on myös julkisella puolella.”

Suomessa on ollut jo vuosikymmenien ajan satoja pieniä yksityisiä hoiva-alan toimijoita, jotka ovat tehneet tehtävänsä rakkaudella, pieteetillä ja huolella. Nyt kolme isoa kansainvälistä hoivajättiä on pilaamassa kaikkien maineen. Paljastuneet tapaukset eivät ole johtuneet hoivapalvelujen yksityistämisestä, sillä aivan samoja vakavia ongelmia on myös julkisella puolella niin hoitajamäärän alimitoituksessa, laiminlyönneissä, hoitovirheissä ja kuin myös hämärissä kuolemantapauksissa. Ikävä kyllä.

THL vahvisti äskettäin, että yksityinen sektori tarjoaa keskimäärin laadukkaampaa hoivaa kuin julkinen. Nyt onkin olennaista huomata, ettei pidä ryhtyä mustamaalaamaan ulkoistamista ja yksityisiä toimijoita perusteettomasti, kuten somessa on usein tapana massahysterian saadessa vallan. Mieti siis kahdesti, ennen kuin annat someraivolle ja vihervasemmiston populisteille pikkusormen.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018

Minä en näe lakiin kirjattavaa numeroa ratkaisuna vanhustenhoidon ongelmaan. Sitä se ei nimittäin ole. Hoitajamitoituksen 0,7 kirjaamisessa lakiin on kyse ainoastaan hätäpäissään kyhätystä vaalikampanjan keppihevosesta, jolla tavoitellaan enemmän ääniä kuin vanhusten hyvinvointia. Hoitajamitoitusta kiivaasti ajavat eivät ole nimittäin ole tietoisia – tai haluavat tietoisesti peitellä – että nyt käsittelyssä oleva hoitajamitoitus koskee ainoastaan ympärivuorokautista hoitoa. Ei esimerkiksi kotihoitoa.

Oppositiopoliitikoilta näyttää jääneen vaalikiimassa huomaamatta, että Suomessa on samaan aikaan peräti 50 000 vanhusta kotihoidossa. Nyt vaadittava hoitajamitoitus ei ole tuomassa heille minkäänlaista apua, vaikka kotihoito on arvokkaan vanhuuden kannalta aivan avainasemassa. Tuskin kukaan haluaa asua vanhuksena laitoksissa. Kotona asuvat mummot ja vaarit vetivät nyt lyhyemmän tikun kilpailussa vaaliteeman asemasta.

Minusta näin suurta ongelmaa tulisi käsitellä mieluummin yhtenä kokonaisuutena kuin että sitä lähdetään purkkapaikkaamaan yhdestä kohdasta jollain yksittäisellä numerolla. Kokonaisratkaisun etsiminen ei ole kuitenkaan yhtä tehokasta äänten kalastelua kuin populistiset heitot jostain tietystä numerosta.

Kuva: Rawpixel, Unsplash

Käytännössä hoitajamitoitus 0,7 tarkoittaisi 4 300 uutta hoitajaa, joita Suomessa ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä yksinkertaisesti saatavilla. Ellei sitten siirretä vanhuksille nykyisiä hoitajia juuri edellä mainitusta kotihoidosta, vammaishoidosta ja lastensuojelusta. Toivottavasti kukaan ei edes esitä sellaista typeryyttä. Esimerkiksi maahanmuuttajia tai työttömiä ei voida panna ilman asianmukaista koulutusta hoitamaan vanhuksia, ellei kyse ole sitten pelkästä ulkoilusta tai seuranpidosta. Hoitajiksi kelpaavat vain ammattilaiset, vaikka Antti Rinne kuinka muuta väittäisi.

Sain kunnian vierailla perjantaina ja lauantaina eduskunnan puhemies Paula Risikon kanssa Tampereella, Virroilla ja Parkanossa. Hoiva-alan ammattilaisena hän kertoi, että 4 300 uuden hoitajan kouluttaminen työelämään tulee kestämään eläkepoistuma mukaan lukien 4-6 vuotta. Valtionvarainministeri Petteri Orpo vihjasi aamulla, että opetusministeriö on jo saanut tehtäväkseen selvittää miten koulutushanketta voisi edistää. Asia on siis jo nyt selvittelyssä, mutta ei tule poistamaan akuuttia ongelmaa vielä ainakaan neljään vuoteen. Eilen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti lisäksi, että soveltuvuustestit otetaan taas käyttöön alan koulutuksessa. Se on iso askel laadukkaampaan suuntaan, vaikka ei määrää vielä korjaakaan.

THL

Mikä sitten neuvoksi?

Kuten kirjoitukseni otsikko jo kertoo, minun näkemykseni on, että lakiin kirjattava hoitajamitoitus ei vanhustenhoitoa pelasta. Sen sijaan tai lisäksi tarvitaan aidosti merkittäviä lakimuutoksia. Samaa mieltä kanssani ovat esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat (kuva yllä).

Minusta vanhustenhoidon kestävä ratkaisu olisi mitoituksen lisäksi se, että jokaisen vanhuksen kohdalla tehtävä palvelutarpeen arviointi johtaisi aidosti jokaisen yksilöllisen tarpeen määrittelyyn. Niiden perusteella tulisi päättää kunkin yksikön hoitajamitoituksen minimi. Perusteet tähän voisivat tulla vanhuspalvelulaista. RAI-järjestelmä on hyvä, mutta suuritöinen, joten arkipäivän hoivantarpeen tarkistamiseen esimerkiksi kolmen kuukauden välein voisi riittää sitä kevyempikin selvitys.

Nimenomaan aidon tarpeen tulisi mielestäni olla ensisijainen hoitajamitoituksen peruste. RAI-selvitys voisi tukea havaintoja esimerkiksi kerran vuodessa. Istun itse Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa ja Lempäälän hyvinvointilautakunnassa ja tiedän, että hoivakotien asiakkailla on hyvin paljon toisistaan eroavia tarpeita. Suomesta ei varmasti löydy kahta samantasoista.

Millään yksittäisellä luvulla ei tulla turvaamaan vanhusten hyvä hoivaa. Sen sijaan yksittäinen numero ilman yksilökohtaisten tarpeiden arviointia voi tuottaa jopa aikaisempaa ennemmän ongelmia, jos numero alkaa ohjata kuntia asettamaan jatkossa tarjouspyynnöt suoraan siihen, koska kuntien tarve säästää rahaa on valtava. Kirjattiin hoitajamitoituksesta uusi numero lakiin tai ei, niin yksilön tarpeeseen pitää jatkossa keskittyä numeroita enemmän.

Vanhustenhoidon ehdotukseni
1. Hoitajamitoitus yksilökohtaisen tarpeen mukaan
2. Valvonta merkittävästi tiukemmaksi
3. Taloudelliset sanktiot laiminlyönneistä

Minkään hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei olisi estänyt nyt paljastuneita laiminlyöntejä. Jos sopimuksia ei noudateta, niitä ei valvota eikä niistä laistamisesta saa edes kunnon santioita, ovat vaatimukset pelkkiä kirjaimia paperilla. Oppositio yrittää nyt saada kerättyä halpoja irtopisteitä sotkemalla pikavauhtia kasaan kotikutoisen lakimuutoksen, joka ei olisi edes viisi vuotta sitten tehtynä estänyt näitä tragedioita.

Hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei ole mielestäni ratkaisu, mutta en silti vastusta sitä. Edellytän kuitenkin, että asiasta sovitaan vaalihätiköinnin sijaan kaikessa rauhassa seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Ongelma on ollut olemassa yli 10 vuotta, joten nyt kannattaa odottaa pari kuukautta ja korjata se kerralla kunnolla. Ja nimenomaan katsoen kokonaisuutta kotihoito, vammaishoito ja lastensuojelu mukaan lukien toisin kuin populistien hurmoksessa parhaillaan. Ei kannata työntää sinitarraa laivan pohjassa olevaan reikään, kun vene on jo matkalla telakalle.

Ymmärtääkseni Esperi Caren ja Kristiinankaupungin välisessä sopimuksissa oli määritelty hoitajamitoitus, mutta sitä ei yksinkertaisesti noudatettu. Mikään laki tai mitoitus ei auta, kun kansainvälinen hoivajätti ei noudata lakeja ja sopimuksia. Tilanne on sama kuin syyttäisi ylinopeudella ajetusta kuolonkolarista tahoa, joka päätti nopeusrajoituksen. Kuten autoilussa, myös hoiva-alalla vain tiukat määräykset, tiukka valvonta ja laiminlyönneistä seuraavat tiukat sanktiot varmistavat parhaan mahdollisen toiminnan. Oli kyseessä sitten yksityisen tai julkisen sektorin hoivakoti.

Jocka Träskbäck
eduskuntavaaliehdokas
(Kokoomus Pirkanmaa)
kunnanvaltuutettu

#jocka2019
#ryhtiliike

Esperi Care paljasti ryhtiliikeen välttämättömyyden

Suomalainen vanhustenhoito on parhaillaan pahassa kriisissä. Eikä kyse ole vain yksityisten yritysten palveluista, vaan myös julkisella sektorilla tilanne on huolestuttava. Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, ovat kohun aiheuttaneen Esperi Caren laiminlyönnit olleet kuitenkin kaikessa epäinhimillisyydessään pöyristyttäviä, eikä sellaisia toivottavasti ole tehty missään muualla. Tällaiset tahalliset laiminlyönnit ovat tietenkin yrityksen omaa syytä, mutta kunnille ja viranomaisille kuuluvan valvonnan pettäminen on kuitenkin mahdollistanut laiminlyöntien jatkumisen. Yhtä lailla valvonta on pettänyt myös julkisella sektorilla, joten nyt tarvitaan merkittävä koko alan kattava #ryhtiliike, että tilanne saadaan korjattua.

EVA raportoi syksyllä 2018, että yksityisiä sote-palveluiden tuottajia säännellään tarkemmin kuin julkisia toimijoita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on puolestaan seurannut vanhuspalvelujen toimintaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla vuodesta 2013 saakka, ja tulosten mukaan yksityiset yritykset ovat pärjänneet julkaisia paremmin. Valvontaa tekevän Valviran selvityksen mukaan vanhusten aterioinnin tiheydessä oli julkisella puolella ongelmia 76 prosenttissa ja yksityisellä puolella 42 prosentissa toimipaikkoja.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018

Eilen Aluehallintovirasto AVI kertoi, että sen tietojen mukaan ongelmia on viime aikoina ollut eniten yksityisillä yrityksillä. AVI perusti tämän väitteensä saamiinsa valituksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sen sijaan raportoi kattavien tutkimustensa perusteella aivan päinvastaista, sillä laitoksen yksityiskohtaisen julkisen raportin mukaan yksityisen sektorin vanhuspalvelut ovat valtaosalla mittareista laadukkaampia kuin julkisen sektorin vanhuspalvelut. Esimerkiksi nyt kohutussa henkilöstön määrässä on yksityisella puolella ollut selvästi vähemmän ongelmia kuin julkisella. Näiden perusteella on varmaa, että vanhuspalvelujen laadussa on vakavia ongelmia molemmilla sektoreilla, mutta yksityisellä ongelmia on tutkitusti vähemmän.

THL Vanhuspalvelujen tila -seurantatutkimus 2014–2018

Hoivapalvelujen surkeasta tasosta niin yksityisellä kuin julkisella puolella on puhuttu Suomessa ajoittain jo vuosia, ja myös mediat ovat ongelmista kirjoittaneet. Vasta Esperi Caren tapaus kuitenkin nosti ongelmat laajempaan julkiseen keskusteluun. Analogia oli sama kuin Oulun raiskausilmiössä; Ongelma kyllä tiedostetaan, mutta ryhtiliikeen aloittamiseksi tarvitaan kansallisesti koskettava tragedia. Sama koskee minun julkisesti ajamaani törkeiden rattijuoppojen tuomioiden koventamista ja autojen takavarikointia. Siihenkin näytetään heräävän kunnolla vasta sitten, kun ensin tapahtuu koko maata vavisuttava ihmishenkiä vievä tragedia. Miksi emme Suomessa kykene reagoimaan näihin selkeisiin ongelmiin etupainotteisesti?

”Hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma silloin, kun valvonta toimii”

Totean suoraan, että hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma, kun valvonta toimii ja hoivayritys hoitaa tehtävänsä. Yksityistäminen on yhteiskunnalle usein paras tapa hoitaa hoivapalvelut kustannustehokkaasti ja silti laadukkaasti. Ongelma sen sijaan syntyy, jos ja kun valvonnan heikkous yhdistettynä kaupunkien ja kuntien heikkoon ulkoistamisen osaamiseen (josta kirjoitimme vuonna 2017) johtavat ensin porsaanreikiin ja sitten niiden härskiin hyväksikäyttöön. Esperi Caren tapauksessa näyttää olevan kyse nimenomaan tällaisesta yhdistelmästä.

Soten sokeat pisteet EVA Analyysi, 20.11.2018

Kansainvälinen yritysjätti haluaa tietenkin saada mahdollisimman pienellä panoksella mahdollisimman suuren tuoton. Tuossa välissä pitäisi olla toimiva ja aktiivinen valvonta, joka on nyt jostain syystä pettänyt. Tilanne on sama kuin että jääkiekko-ottelussa erotuomari katoaisi välillä kahville ja jättäisi pelaajat keskenään kaukaloon. Suomen täytyy nyt ottaa koko hoivasektori tiukkaan tarkkailuun ja kaikki alan toimijat suurennuslasin alle, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta sektorista. Nyt tulee käynnistää hanke, jossa tarkastetaan kaikki hoiva-alan toimipisteet ja niistä tehdyt valitukset. Yksityisten puolella tulee ulkomaisten hoivajättien verokikkailuun puuttua siten, että ne eivät voisi jatkossa siirtää tuottojaan ulkomaille. Rahojen katoaminen ulkomaille ”carunamaisesti” on toki merkittävästi laajempi ongelma, mutta siihenkin täytyy keksiä ratkaisu.

Olen lukenut parin päivän aikana paljon kommentteja, joissa on syytetty jopa valinnanvapautta Esperi Caren tapauksesta. Ensinnäkin valinnanvapaus ei ole vielä edes käytössä, joten se ei voi edes pitkän aasinsillan kautta olla syyllinen laiminlyönteihin. Toiseksi valinnanvapauden syyttäminen on kuin syyttäisi maakuntauudistusta kiinteistöjen homehtumisesta. Tai syyttäisi palveluseteliä päiväkodin hoitajapulasta. Tai syyttäisi viinapulloa rattijuoppoudesta. Valinnanvapaus ja Esperi Care ovat kaksi täysin eri asiaa, joita ei voi samaistaa toisiinsa mitenkään. Varsinkin kun valinnanvapaus ei ole vielä edes voimassa.

”Meillä toimii sadoittain hoiva-alan yrityksiä jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti”

Yhtä lailla perusteettomia ovat olleet kommentit, joissa Esperi Caren tapauksesta on syytetty sote-uudistusta. Sitäkään kun ei ole vielä edes tehty saati että se olisi voimassa. Parhaillaan somessa käydään varsinkin vihervasemmiston taholla lynkkauskilpailua siitä kuka tyrmää yksityiset hoivayritykset rajuimmin. Ilmeisesti kaikilla ei ole tiedossa, että meillä on toiminut jo vuosikymmenten ajan satoja hoiva-alan yrityksiä, jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti ja tarjoavat asiakkailleen ensiluokkaista palvelua sekä säästävät samalla yhteiskunnalle merkittäviä rahasummia. Suomen sadat hoivayritykset eivät katoa minnekään, kävi sote-uudistuksen sitten miten tahansa. Nyt nämä yksityiset hoivayritykset ollaan kuitenkin heittämässä pesuveden mukana vain koska jotkut isot kansainväliset hoivajätit ovat ahneuksissaan laiminlyöneet niille kuuluvia velvollisuuksia.

Puolueista esimerkiksi Kokoomus ei tietääkseni ole mitenkään mukana hoivabisneksessä, mutta SDP ja Vasemmistoliitto ovat vahvasti mukana nimenomaan yksityisessä hoivabisneksessä. SDP ja Vasemmistoliitto siis hyötyvät rahallisesti, jos nyt syntyneen kohun myötä kuntien asiakkuuksia siirtyy Esperi Carelta, Attendolta ja Mehiläiseltä vasemmiston omistamalle Med Groupille. Yrityksen taustalla Tradekan naruista ovat vetelemässä muun muassa Li Andersson, Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Paavo Arhinmäki. Erittäin mielenkiintoista on myös se, että vasemmiston hoivayhtiö Med Group toimii jo nyt Esperi Caren strategisena kumppanina. Esimerkiksi Med Groupin Punkalaitumella sijaitsevat vanhusten ja vammaisten asumispalvelut ovat jo siirtyneet Esperi Caren hoidettavaksi. Tulevaisuudessa onkin mielenkiintoista nähdä saavatko toimipisteet puhtaat paperit tulevissa tehotarkastuksissa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Suomen täytyy nyt tehdä merkittävä ryhtiliike ja varmistaa, että sekä yksityisen että julkisen sektorin vanhustenhoito on jatkossa asianmukaisella tasolla varsinkin hoitajamitoituksen suhteen. Korostan valvontaa, koska pelkät sanat paperilla eivät riitä – oli kyseessä laki tai sopimus. Lisäksi esitän, että laiminlyönteihin tulee määritellä sekä yksityiselle että julkiselle sektorille merkittävät sanktiot. Jos hoivapalvelussa havaitaan laiminlyöntejä, tulee sillä olla muita seurauksia kuin kirjallinen nuhtelu.

Ilman tuntuvia sanktioita edes valvonta ei riitä korjaamaan palveluiden tasoa. Kristiinankaupungin Esperi Caren yksikössä nyt käytetty yksikön sulkemisen uhka ei riitä vaikuttamaan perusarkeen, koska sen käyttämisen raja on korkea. Sen lisäksi tarvitaan väliportaita, kuten esimerkiksi uhkasakon käyttämisen rajan merkittävä alentaminen. Uhkasakon tulee olla käytettävissä pienistäkin rikkomuksista. Kiristyvään valvontaan tarvitaan todennäköisesti lisää resursseja, mutta se on olennainen sijoitus vanhustenhoitoon.

Vanhukset ansaitsevat parempaa hoivaa kuin osassa toimipaikoista nyt saavat. Vanhusten ei pidä antaa kärsiä nahoissaan kansainvälisten hoivajättien härskin voitontavoittelun seurauksista, vaan vanhusten pitää saada ne laadukkaat palvelut, josta hoivayhtiöille nykyisin julkisista verovaroista jo nyt maksetaan. Se onnistuu mielestäni vain valvontaa ja sanktioita lisäämällä. Tuli meille sotea tai ei, on meillä ollut jo vuosikymmenten ajan laadukkaita ja asiansa hyvin hoitavia yksityisiä suomalaisia hoivayrityksiä. Niitä meillä tulee jatkossakin olemaan, kunhan valvonta saadaan kuntoon ja sekä sopimukset että rikkomusten sanktiot määriteltyä uusiksi.

Nyt tarvitaan #ryhtiliike vanhustenhoitoon.