Auringonlasku on nyt zoomattu, vaikka pilvet peittivätkin näkymän… Höh. Luulimme aiemmin, että malesialaiset eivät juo lainkaan alkoholia, koska suurin osa on muslimeja. Tuo oletus/tieto joutui kuitenkin välittömästi romukoppaan, kun myös paikalliset kittasivat olutta ja viiniä aikamoisella pieteetillä huiviinsa jopa janoonsa.

Joidenkin ennakkotietojen mukaan Aasiassa ei juoda juurikaan viiniä, mutta sekin ”tieto” on todella vanhentunutta, sillä viini maistuu paikallisille sekä Malesiassa että Singaporessa jopa turisteja paremmin. Singaporessa oli lisäksi lukuisia viinibaareja, joiden valikoimista löytyi kymmenittäin viinejä eri puolilta maailmaa. Viini tuntuu olevan Kaakkois-Aasiassa juuri nyt trendijuomien selvä ykkönen.

Eilen vietettiin Malesian itsenäisyyspäivää. Alunperin meidän piti viettää itsenäisyyspäivää pääkaupungissa Kuala Lumpurissa, mutta siellä olisi pitänyt viettää siinä tapauksessa myös pari ”ylimääräistä” päivää, joten tyydymme juhlimaan maan itsenäisyyttä Tiomanin saarella.

Juhlat eivät olleet itsenäisyyspäivänä lopulta kovin railakkaat, mutta tänään huomasimme, että itsenäisyyttä juhlittiinkin jostain syystä varsinaista itsenäisyyspäivää seuraavana iltana ilotulituksin. Illan aikana löysimme keskeltä päärakennusta suurehkon disco/karaoke-tilan, joka oli naamioitu erittäin ovelasti tavallisen pikkuoven taakse. Siellä kosteat karaokejuhlat taisivat jatkua aamun pikkutunneille saakka.

Päivät toistavat itseään, eli aamiaisen jälkeen beachille makoilemaan, lukemaan ja snorklaamaan. Sitten safkat huiviin, päiväunet ja illalla lisää ruokaa ja hengailua palmujen alla. Päiväohjelmaa voi siis hyvällä syyllä sanoa leppoisaksi ja hyvin rentouttavaksi.

Sähköpostit on tullut luettua resortin modeemi-nettiyhteydellä (10RM/h) vasta pari kertaa. Samalla on hyvä tsekata myös kotimaan tapahtumat, että pysyy edes jotenkin kärryillä Suomen puheenaiheista. Hohhoijjaa, taidanpa suunnata taas tuohon palmun alle rantatuoliin pienille unille…

Hyvässä sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen maistui Paya Resortin aamiainen, joka yllätti Singaporen Robertson Quay hotellin säälittävän ”aamiaisen” jälkeen positiivisesti. Aamupalan jälkeen suuntasimme rannalle ottamaan solaa ja päätimme myös vuokrata snorkkelit (8MR/hlö/pv). Se todella kannatti, sillä löysimme aivan rannan tuntumasta ihka oikean kilpikonnan ruokailemassa ja uiskentelemassa. Uimme ehkä vartin noin puolen metrin läpimittaisen kilpparin kanssa ja kokemus oli todella upea!

Tiomanin Paya -kylä käsittää siis itse Resortin lisäksi vain pari tönöä, eikä muihin kyliin käytännössä pääse ilman venekyytiä. Onneksi Resortin oma ravintola on suhteellisen tasokas ja keskihintainen (16-22RM/annos), eli sieltä saa sopuhintaan monipuolista ja hyvää ruokaa ja juomaa. Vieressä on toki pari yksityistä suhteellisen ankean oloista ”ravintolaa”, mutta siellä ei ole näkynyt edes reppumatkailijoita syömässä, joten päätimme jättää ne testaamatta.

Paya Resort saa sähkönsä aggregaateista, joiden niiden sammuillessa sattui päivittäin pitkiäkin sähkökatkoksia. Mukaan kannattaakin varata pari kynttilää ja tulentekovälineet, ettei iltaa tarvitse viettää pimeässä. Majoitukseen ei sisälly myöskään siivousta majoituksen aikana, joten asiakas joutuu itse siivoamaan.

Terveiset Malesiasta ja Pulau Tioman -saarelta! Lento tänne oli vähintäänkin ikimuistoinen, sillä Berjaya Air lentää (Singapore – Pulau Tioman – Kuala Lumpur S$240/hlö) tänne ehkä 60-luvulta peräisin olevalla nelimoottorisella potkurikoneella.

Singahdimme saarelle vieläpä ukkospilvien läpi. Huh. Kaiken lisäksi saaren kiitotie on ehkä _maailman_ vaikein laskeutua!!! Samaa tasoa kuin Hong Kongin edesmennyt kenttä ja hiukan samaan tyyliin kuin Madeiran kenttä. Molemmissa päissä kiitotietä nousee heti viidakkoinen vuorenseinä, joten pilotti joutuu tekemään madeiramaisen lähestymisen ilman perusosaa ja finaalia. Suoraan myötätuuliosalta about 60 asteen kaarrolla tonttiin siipien hipoessa palmuja. Ei tällaista kenttää olekaan…

Perillä odottivat lomakohteemmme Paya Resortin miehet pienellä moottoriveneellä, jolla ajettiin meriteitse kohteeseen noin 10-15 minsaa (40MR/hlö edestakaisin). Autoteitä saarella on vain pieni pätkä lentokentän ympäristössä, ja muuten tavarat ja ihmiset kuljetetaan veneillä.

Paya -kylä on vain parin talon kokoinen, mutta itse Paya Resort yllätti mukavuudellaan. Mökkimme on tasokas, hyvin sisustettu siisti kokolattiamattoinen parisängyllinen chalet, jossa on ilmastointi, televisio, sähkö ja parveke hintaan 250MR/yö. Halvimmillaan majoituksen saa tosin alle 50MR yö, mutta silloin joutuu tinkimään usein ilmastoinnista ja omasta vessasta.

Selkeästi eniten turisteja täällä on Britanniasta, mutta perinteisiä palosireenin lailla kännissä örveltäviä punaniska-futisfani-brittejä ei näiltä mestoilta onneksi tapaa. Ne ovat tainneet suunnata tuttuun tapaan Koh Samuille.

Heräsimme aikaisin, luovutimme huoneen ja suuntasimme Singaporen metrolla (MRT-junalla) kuuluisalle Sentosa-saarelle, joka on entinen brittijoukkojen tukikohta. Itse saarelle mentiin matereen puolelta keskikokoista isommalla köysiradalla.

Sitten olikin Singapore jo nähty, ja aika siirtyä seuraavaan matkakohteeseen. Edullinen Berjaya Air lentää Singaporesta suoraan myös Pulau Tiomanille. Yhtiö käyttää entistä sotilaskenttää, jonne edes taksit eivät useimmiten löydä, mutta pienen seikkailun jälkeen kenttä kuitenkin löytyi ja pääsimme lopulta myös koneeseen.

Kone muistutti enemmän 60-luvulta peräisin olevaa sähkövatkainta kuin lentokonetta. Ilmastoinnista ”pursuava” savumainen vesihöyry ei ainakaan parantanut tunnelmaa koneessa…

Singapore alkaa olla pian nähty. Tänään käväistään vielä paikallisella Sentosa-lomasaarella tsekkaamassa setit. Eilen tutustuimme maailman parhaaksi valittuun eläintarhaan, joka olikin ihan mielenkiintoinen mesta. Varsinkin jääkarhut ja supersuuret (!) krokotiilit olivat cooleja.

Toki kävimme myös maineikkaassa Raffles -hotellin Long Barissa, jossa Singapore Sling -drinkki aikoinaan kehitettiin. Maistui todella hyvältä ja tunnelma siirtomaa-ajan mestoilla oli mitä mainioin. Hieno mesta ja aivan must Singaporen kävijöille.

Tänään singahdetaan siis pikkukoneella Malesian puolelle Pulau Tioman -saarelle hengaamaan kuudeksi päiväksi. Terveisiä kentältä!

Finnair ja Finskin kumppanit hoitivat hommansa loppujen lopuksi hyvin ja laukku odotti hotellilla palattuamme yöllä mestoille. Sen kunniaksi piti käväistä jokirannassa nauttimassa pari Singapore Sling -drinksua. Tietenkin.

Jau jau, Kaakkois-Aasian kiertohengailu on alkanut! Terveisiä Singaporesta. Koneessa on nyt istuttu about 14 tuntia ja lopulta päädytty Bangkokin kautta Singaporeen. Perille päästyämme tuli tosin tekstiviesti Bangkokiin jääneeltä Bakerilta, että meidän laukku virui siellä hihnalla….

Onneksi Paakari valotti virkailijoille tilannetta ja käskytti tyypit laittamaan laukun heti koneeseen kohti Singaporea. Näin ollen laukku oli jo matkalla Singaporeen kun me olimme vielä ilmassa. Majoittauduimme juuri Robertson Quay hotelliin, joka tuntuu ihan semi-ok mestalta. Ehkä jotain 3 tähden hotellli lähellä shoppailumestoja baarialuetta. Laukun pitäisi olla täällä viiden tunnin kuluttua, joten siihen saakka shoppaillaan nihkeän hikisinä…

Singapore näyttää muuten toimivalta mestalta. Järjettömän siistiä joka paikassa ja jengi on ystävällistä. Maanantaina jatketaan koneella Malesiaan ja Pulau Tiomanille, joka on minisaari Pulau Rawan vieressä. Eiköhän tästä vielä loistava reissu tule!