Rapilla rahaa lapsille

Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän rap-starat ovat julkaisseet hyväntekeväisyyssinglen, jonka tuotto menee kokonaisuudessaan syöpälasten hyväksi. Black Night -sinkulla on kolme biisiä, yksi jokaisesta mukana olevasta kaupungista. Ja hyvää matskua onkin!

Suosittelen ottamaan pari euroa käteistä mukaan ja suuntaamaan tänään lähimpään levykauppaan. Tämä levy pitää poistaa omiin kokoelmiin! Tampereen alueella rahat ohjautuvat syöpälasten vanhempia tukevalle Syli ry.:lle.

DNA my ass

Jumal*uta kun palaa käämit tän täysin kyvyttömän DNA:n gprs-liittymän kanssa. Kentät on täydet, mutta tää paska ei ota yhteyttä tuntikausiin. Jos harkitset DNA:n palvelujen käyttöä, neuvon kääntymään jonkun osaavan firman puoleen, jos tosiaan haluat palvelujen toimivan. Pkele.

Sama juttu hyvämaineisen Verkkokauppa.comin kanssa. Tilauksesta on mennyt reilusti yli kaksi viikkoa, eli toimitusaika on jo kolminkertaistunut luvatusta. Sain eilen vastauksen tiedusteluuni, ja siinä luvattiin kameran lähtevän viimeistään tänään minulle. Tilaus näyttää ainakin netissä makaavan edelleen kyseisen firman varastossa. Taitavat pojat siellä vetää lonkkaa…

Jännä juttu, että joulun aikaa asiakaspalvelu tuntuu huononevan siellä sun täällä. Onko asiakkaita liikaa, vai maksaako työnantaja huonoa liksaa? Luulisi, että hyvä asiakaspalvelu olisi hieman tärkeämpää.

Koulu- vai kotiruokaa?

Yksi suosikkiblogheistani, Valon ja varjojen leikki, kirjoittaa kouluruoasta. Itsekin muistan vielä ajat, kun Välkkilä (silloinen kusip*inen opettajamme) halusi nähdä tyhjän lautasen ennenkuin pääsi poistumaan ruokalasta. Onneksi neuvokkaina opimme piilottamaan ruokaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, jotta lautanen olisi tyhjä.

Näin jälkeenpäin tuntuu, että yläasteen ruoka oli yllättävän hyvää ja monipuolista. Silloin olisi tietenkin halunnut saada pizzaa ja hampurilaisia joka päivä. Onneksi nuo toiveet eivät silloin toteutuneet. Nyttemmin olen syönyt noin kymmenen vuotta suunnilleen neljä kertaa viikossa ulkona jo ihan duunienkin puolesta, joten tavallinen kotiruoka on jäänyt alakynteen.

Käymme Katjan vanhempien luona usein sunnuntaisin syömässä. On suorastaan upeaa, kun siellä on tarjolla äärettömän hyvää ”aitoa” ruokaa, eli ihan oikeaa kotiruokaa. Tuskin olisin voinut yläasteella veikata, että vanhempana nautin enemmän esimerkiksi tillilihasta, lihamurekkeesta ja pihveistä, kuin pizzasta ja hampurilaisista.

Olen varma, että kotiruoan tekeminen on kuihtuva luonnonvara, ellei jotain tehdä nykymeisingin korjaamiseksi. Nuoria perheitä vaivaa ihan selvästi pikaruoan mukanaan tuoma valmisruokakulttuuri. Toivottavasti vanhemmat haluavat oppia tekemään myös itse ihan oikeaa ruokaa. Muussa tapauksessa pizza- ja hampurilaismaailma tunkeutuu liian syvälle suomalaisiin perheisiin.

Osaksi tästä saa syyttää myös oman aikani opettajia, jotka tosiaan pakottivat väen vängällä syömään myös ruokaa, joka ei kertakaikkiaan maistunut. En ihmettele yhtään, miksi jotkut ruokalajit ovat edelleen monilla boikotissa, koska kouluaikana niitä oli pakko syödä. Nykyisin kouluissa taitaa olla hieman järkevämpi meisinki.

Klassikkotavaraa!

Tänään kolahti postiluukusta Setä Tamun kirjekuori, jossa oli messissä kolme vuotta odotettu platta. Vuoden 2000 kovin juttu oli Setä Tamun ja TKK:n loistava EP ”Kaikki suvussa”. Vihdoinkin tuo levy on saanut jatkoa, kun Kuningas Pähkinä & Setä Tamun ”Kylpyammeellinen hittejä” julkaistaan tammikuun alkupuolella.

Loistavaa kauraa kundeilla on tälläkin kerralla kasassa. Juuri odotetunlaista iloista ja rentoa räbäytystä. Etenkin ”Likast viimeseen sanaan” toimii ns. vitusti! Lyriikkanäyte: ”Joka toinen sana on vittu. Vittu mitä sitten?!”. Toimii!

Tänään hanskaan tulee myös toinen klassikko, eli Tsadin räppiheebojen Pommi 2. Sekin sisältää legendaarisia raitoja. Sterkat siis pydeen ja hanat kaakkoon!

33500 Jocka kartalla

Skithund on duunannut hienon blogikartan, josta näkee aika tarkasti, missä mikäkin blogi pitää majaansa. Nyt kartalta löytyy myös minun blogini. Tampereella, heti siinä Kari T:n naapurissa. Aika siisti juttu, sanoisin.

Tänään matkataan Pohjanmaalle nimeltä mainitsemattomaan kaupunkiin kuvaamaan poliisin yötä. Verkkokauppa.comille edelleen isot risut siitä, etteivät kyenneet toimittamaan uutta kameraa lupaamassaan ajassa. Joudumme siis tyytymään lainavehkeeseen jälleen kerran.

Tekniikkaa Saksasta

Huomenna tulee kymmenen päivää siitä, kun tilasin Verkkokauppa.comista videokameran. Alunperin vekottimen piti tulla 5-7 vuorokaudessa, joka oli tilaushetkellä toimitusaika.

Jos kamera ei tule huomenna, eli Verkkokauppa.com ei pysty sitä toimittamaan sovitussa ajassa, niin taidan peruuttaa tilauksen ja tilata kameran Schnaeppilta Saksasta. Absum.netin mukaan tuo mesta on luotettava ja suht nopea, mutta ennenkaikkea edullinen toimija. Ainakin sivuston mukaan hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset.

Valoa kansalle

Lehdet ovat kirjoitelleet kilvan tästä vittumaisesta syyssäästä ja sen pimeydestä. Ei nyt ihan mustaa ole, mutta ei kaukaa liippaa. Tänään piti oikein ottaa pari kuvaa parvekkeelta, kun oli sellainen harmaa sumu, ettei rautatieasemasta erottanut kuin hahmon sumun seassa.

Normaalisti suomalainen saa kesäpäivänä jopa 100 000 luxia valoa. Pari päivää sitten Aamulehti mittasi valon määräksi 705 luxia. Ei kovin hyvä. Sen lisäksi, että monet tutut ovat olleet viimeaikoina flunssassa, tuntuu, että lähes kaikilla on nyt krooninen väsymys päällä. Jotenkin tuo pimeys tuppaa väsyttämään todella paljon.

Olen viimeisen parin viikon aikana nukkunut itsekin keskimäärin tuplasti sen mitä normaalisti. Pitäisi varmaan ostaa kirkasvalolamppu tai mennä aamuzufeelle kahvilaan, jossa noita lamppuja on. Tämä on juuri se vuodenaika, jolloin etelän lomaa ja kesää kaipaa eniten. Olisiko kukaan tuttu lähdössä viikon lomalle etelään esimerkiksi 12.12.??? Voisin tulla messiin…

Pimeiden iltojen piristystä voi hakea vaikka Hesarin loistavilta Viivi & Wagner -sivuilta, joilta löytyy likipitäen koko tuotanto. Taidan silti mennä nukkumaan.

Odotusta

Täällä Tampereen päässä odotellaan edelleen kovasti Verkkokauppa.comista tilattua videokameraa. Toimitusaika oli 5 – 7 vuorokautta ja tänään on mennyt tasan viikko. Eipä sillä nyt megakiire ole, mutta mahdollisimman pian uusi lelu olisi mukava saada.

Torniossa testattiin 3CCD -kameraa ulkoisella pro-valolla. Jälki oli täysin tv-tasoa, joten luultavasti tulen käyttämään myös sillä kuvattua matskua. Olisi mukava saada omakin lelu käyttöön pian, joten toivottavasti Verkkokaupassa pojat pitävät kiirettä.

Siberia opetti

Eilen käytiin siis kunnioittamassa yhtä maan bileosaston instituutiota läsnäolollamme. Oikeastaan kunnioitimme tuon instituution, eli Siberian poismenoa. Mukavat bileet, mutta ennenkaikkea musiikki oli parasta, mitä olen useisiin vuosiin kuullut ravintolassa. Siberian vanhat dj:t soittivat kaikki alkuperäisen klubin aikaiset jättihitit, eikä yhtään 2000-luvun ”uutuushittiä”.

Kuten jo etukäteen veikkasin, meisinki oli kuin Studio 54:sta. Fiilis tanssilattialla Jaydeen Plastic Dreamsin pärähtäessä soimaan oli suorastaan vit*n hyvä! Huh huh… Moista settiä ei ole nähty eikä tulla ihan heti näkemäänkään. Lepää rauhassa Siberia. Jocka kiittää ja kuittaa. Over and out.

Siberia R.I.P.

Tänään suunnataan Bakerin kanssa Suomen legendaarisimman bailuclubin, Hesperian sunnuntaisen Siberian hautajaisiin. Vuosina 1996 – 1998 tuli käytyä vähintään joka toinen sunnuntai Tsadissa kemuilemassa. Kaikista bilemestoista selkeästi legendaarisin oli silloinen Siberia.

Sittemmin loppuneet sunnuntaikemut tulevat tänään saamaan arvoisensa lopun, kun legendaarinen Siberia elvytetään vielä yhdeksi illaksi. Ilmassa on suorastaan Studio 54 -fiilistä. Muutama sata kutsuttua, vanhaa tuttua yökiitäjää mestoilla. This is the final gathering. Siberia, here we come!!!!!!!!!!!!!