Kolumni: Hyvinvointialue aloitti – edessä voi olla haasteita

Turvallista alkanutta vuotta! Elämme parhaillaan historiallisia aikoja, sillä olemme jatkossa kaikki Suomen suurimman hyvinvointialueen asukkaita. Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä pelastustoimessa kuntarajat katosivat nimittäin uudenvuoden ilotulitusten myötä. Suuri joukko viranhaltijoita on tehnyt hartiavoimin töitä, jotta ihmiset saisivat jatkossa sote-palveluita mahdollisimman saumattomasti kautta Pirkanmaan. Heikon lainvalmistelun vuoksi työtä on kuitenkin jouduttu tekemään kovassa kiireessä, joten nyt kannattaa varautua myös ongelmatilanteisiin. Erityisesti tietojärjestelmien ja palkkahallinnon osalta ilmassa on parhaillaan kovasti kysymysmerkkejä. Hyvinvointialueen ensimmäiset palkat tulevat sopivasti maksuun perjantaina 13. päivä.

Tämä historiallinen muutos tapahtuu hetkellä, joka ei ainakaan vähennä tilanteeseen liittyviä epävarmuuksia. Terveydenhoito on parhaillaan historiansa syvimmässä kriisissä, joka näkyy sekä vanhustenhoidossa että päivitysten ruuhkautumisessa. Juurisyitä tähän ovat ennen kaikkea huolimattomasti säädetty hoitajamitoitus sekä vakava hoitajapula. Lakkoihin liittyneen pakkolain seurauksena viime vuonna peräti tuhat hoitajaa pyysi poistamaan ammattioikeutensa Valviran rekisteristä, kun normaalisti poistuma on ollut vain kymmeniä hoitajia vuodessa.

Suomessa on parhaillaan tuhansia vanhusten hoivapaikkoja vapaana, mutta niitä ei voida ottaa käyttöön hoitajamitoituksen vuoksi. Kun vanhukset eivät saa ammattimaista tukea läheltään, joutuvat he turvautumaan päivystyksiin. Kriisi päivystyksissä, hoitoonpääsyssä ja vanhustenhoidossa tulee syvenemään, mikäli hoitajamitoitusta hallituksen suunnitelmien mukaan kiristetään ja lisäksi kela-korvauksia poistetaan. Nyt päätöksentekoon tarvitaan realismia, sillä suomalaisten ei pitäisi koskaan joutua maksamaan politiikan hintaa terveydellään.

Monia kuntalaisia on viime päivinä ihmetyttänyt sairaanhoitopiirin tapaus, jossa jouduimme kutsumaan koolle ylimääräisen valtuuston kokouksen. Kyse oli siitä, että hyvinvointialueen budjettiin oli jostain syystä laskettu mukaan kuntien omistaman sairaanhoitopiirin rahaa, vaikka hyvinvointialueen rahoitus kuuluu valtiolle. Sairaanhoitopiirin hallitus halusi laskuttaa 8,1 miljoonan euron alijäämän kunnilta, vaikka konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Mikäli laskutus olisi tehty, olisi se vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, eli tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja muihin peruspalveluihin. Esityksestäni valtuusto päätti, että tämä alijäämä täytyy kattaa konsernin sisällä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 4.1.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä erikoinen kiista kuntien rahoista

Sairaanhoitopiirin toiminnan loppuessa Pirkanmaalla koettiin erikoinen tilanne, kun kuntien varallisuutta yritettiin siirtää hyvinvointialueelle, jonka rahoitus on valtion tehtävä – ei kuntien. Kuntien omistaman sairaanhoitopiirin alijäämäksi vuosilta 2021-2022 arvioitiin alunperin 8,1 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Jakokelpoisista varoista huolimatta alijäämä aiottiin sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksellä laskuttaa kunnilta vastoin omistajien toistuvasti ilmaisemaa yksimielistä kantaa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perussopimuksen 28 §:n mukaan kuntayhtymän varat jaetaan, kun toiminta loppuu. Kunnat olisivat siis perussopimuksen perusteella voineet vaatia kaikkia ylijäämiä itselleen, mutta nyt ne tyytyivät siihen, ettei lisälaskua tulisi. Lisälasku olisi toteutuessaan vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, mikä olisi tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen tai muihin peruspalveluihin.

Sairaanhoitopiirin omistajakunnat vaativat kahden vuoden ajan, että toiminnan loppuessa alijäämät täytyy kattaa ylijäämistä. Tämä ei siis tullut kenellekään yllätyksenä. Sairaanhoitopiirin hallitus kuitenkin kikkaili asian käsittelyn valtuuston ulottumattomiin tietoisena siitä, että valtuusto nimenomaan halusi sen käsittelyynsä. Lopulta jouduimme vaatimaan kokonaan ylimääräisen sairaanhoitopiirin valtuuston kokouksen, jotta asia saatiin viimein käsittelyyn. Sama asia olisi voitu käsitellä jo aikaisempien valtuuston kokousten yhteydessä ilman nyt nähtyä kiirettä ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Esityksestäni sairaanhoitopiirin valtuusto päätti äänestyksen myötä selvin lukemin, että alijäämä täytyy kattaa. Ei vain pyrkiä kattamaan, vaan kattaa. Tämän jälkeen sairaanhoitopiirin hallitus päätti, että alijäämä tulisi kattaa konserniyhtiöiden osingoilla. Valtuusto ei siis tehnyt päätöstä osinkojen jakamisesta. Myöhemmin hyvinvointialueen hallitukselle esitettiin, että sen ei tulisi antaa suostumusta sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksen toteuttamiseen, mutta äänestyksen jälkeen aluehallitus antoi siihen suostumuksensa. Se oli oikea ratkaisu, joka säästi kunnille miljoonia euroja ja mahdollisti kuntien investoinnit niiden omiin peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Kuntien tehtäviin ei kuulu rahoittaa hyvinvointialuetta, jonka rahoitus kuuluu valtiolle. Tämä on aivan olennainen seikka.

Hyvinvointialueen viranhaltijoiden mukaan nyt tehty päätös alijäämän kattamisesta heikentää saman verran hyvinvointialueen taloutta. He ovat varmasti oikeassa, mutta samalla voidaan kysyä miksi ihmeessä hyvinvointialueen budjettiin oli alunperin laskettu mukaan selkeästi kunnille kuuluvia rahoja?

Sairaanhoitopiirin valtuusto ei siis päättänyt siitä miten alijäämä täytyy kattaa, vaan esitys osingoista oli sairaanhoitopiirin hallituksen. Jos hallitus olisi toiminut ajoissa ja omistajien tahdon mukaisesti jo alkusyksystä, olisi ratkaisuja ehditty kartoittaa rauhassa ajan kanssa. Nyt viranhaltijat – ei siis valtuusto – katsovat, että kiireen vuoksi alijäämän kattamiseksi ehditään korkeintaan jakamaan tytäryhtiöistä osinkoja. Mikäli asiaa olisi suostuttu käsittelemään ajoissa, olisi pöydällä ollut monia muitakin vaihtoehtoja. Nyt viranhaltijat joutuvat siis tekemään hätäratkaisuja, eikä kiire ole näissä asioissa koskaan hyväksi.

Hyvinvointialueen alkua ovat leimanneet heikko lainvalmistelu ja kiire. Toivottavasti nyt nähty tilanne jää viimekseksi laatuaan. Alkanut vuosi on ratkaisevan tärkeä maakunnan sote-palvelujen tulevaisuuden kannalta. Asiat täytyy jatkossa käsitellä suoraselkäisesti ja avoimesti, koska vain yhteistyössä voidaan löytää parhaat ratkaisut.

Sähkön hinta vie suomalaiset perikatoon – nyt tarvitaan kiireesti korjaussarja

Vihreän siirtymän, säätövoiman purkamisen ja vuosikymmenten ideologisen ydinvoiman vastustamisen sekä Venäjän hyökkäyssodan seurausten vuoksi suomalaisten perheiden ja yritysten sähkölaskut ovat viime kuukausina räjähtäneet kohtuuttomiksi. Pelkästään kansainvälisellä tilanteella hintoja ei voida kuitenkaan perustella – vaikka moni haluaisi – koska muissa Pohjoismaissa hinta on merkittävästi Suomea edullisempaa. Vaikka niissäkin toki kallista. Tämä siitä huolimatta, että sähkön tuotanto ei ole juuri kalliimpaa kuin se oli vielä pari vuotta sitten.

Ministeri Maria Ohisalo kirjoitti viikonloppuna Twitterissä, että nyt kaikkien käytettävissä olevien eurojen pitäisi mennä vihreään siirtymään. Hän on väärässä. Helsingin trendikahvilasta käsin ei välttämättä ymmärretä, että suomalaisten kaikki käytettävissä olevat eurot menevät jo nyt ruokaan, bensaan ja sähkölaskuihin, joiden kaikkien kasvuun Ohisalon puolue on ollut vahvasti vaikuttamassa. Suomalaiset ovat nyt akuutissa kriisissä, jonka myötä vihreä siirtymä täytyy asettaa hetkeksi sivuun ja keskittyä suomalaisen akuutin ahdingon helpottamiseen. Merkittävä osa sähköyhtiöistä on julkisesti omistettuja, mutta silti ne tahkoavat parhaillaan jättimäisiä summia suomalaisten selkänahasta.

Sähkö on ihmisille välttämätön perushyödyke siinä missä vesikin, joten sähköä ja sen hinnanmuodostusta ei ole perusteltua alistaa puhtaasti markkinoiden päätettäväksi. Äskettäin EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen toivoi EU-jäsenmaiden hillitsevän sähkön hinnan nousua. Eräs unionin tasoisista keinoista on venäläiselle maakaasulle jo aiemmin asetettu hintakatto. EU-suurlähettiläät keskustelivat taannoin myös sähkön hintakatosta, joka olisi 18 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön hintakatto olisi nopeasti toimiva, mutta vain tilapäinen ratkaisu, kunnes ehditään tehdä varsinaisia korjauksia.

Ratkaisun avain sähköpörssissä

Tärkein poliittisesti mahdollinen ja nopea keino laskea sähkön hintaa vastuullisesti olisi korjata sähköpörssin hintamallia, joka on nykyisellään kestämätön. 1990-luvulla kehityssä nykymallissa sähkön hinta määräytyy aina yksinomaan kalleimman tuotantotavan mukaan, jolloin maakaasulla tuotetun sähkön kallis hinta määrittelee myös merkittävästi halvempien tuotantojen hinnan. Tämä malli on ollut tähän saakka toimiva, mutta kriisitilanne on osoittanut siinä piilevän vakavan valuvian johtavan suuriin ongelmiin. Hintamallin korjaamisen kanssa samassa yhteydessä kaasun ja sähkön hinta täytyy erottaa toisistaan.

Keräsin tähän kirjoitukseen seikkoja, jotka tulisi mielestäni tehdä Suomessa, jotta suomalaisten sähkön hinta saataisiin kohtuulliseksi. Suurimmat kaksi virhettä, fossiilisten voimaloiden purkaminen ja ydinvoiman vastustaminen, ovat molemmat jo tuottaneet peruuttamatonta vahinkoa. Noita ideologisia ja harkitsemattomia virheitä ei enää saada korjattua, mutta muita keinoja tilanteen helpottamiseksi vielä on. Parhaillaan valmistelussa oleva windfall-vero on kuluttajan näkökulmasta hyödytön, koska siinä on kyse sähköyhtiöiden voittojen verotuksesta. Sen sijaan päättäjien täytyy vaikuttaa sähkön kuluttajahintaan.

En ole sähkömarkkinoiden ammattilainen, enkä ole lukenut kaikkia sähkömarkkinoita käsitteleviä kirjoja, mutta olen pyrkinyt perehtymään aiheeseen sen mitä muutamassa viikossa olen ehtinyt. Alla olevaa listaa (jossa mukana myös kokoomuksen korjaussarjan esityksiä) saa vapaasti opponoida ja siihen voi esittää muutoksia, tarkennuksia ja lisäyksiä. Nyt tarvitaan konkreettisia ja vaikuttavia ratkaisuja, ei tyhjiä juhlapuheita ja ideologista viherhumppaa, jonka nimissä ajetaan alas toimivia voimalaitoksia. Teot ratkaisevat.

1. Sähkölle tulee ottaa käyttöön tilapäinen hintakatto, jolla sähkön hintaa kohtuullistetaan. Hintakattoa voidaan käyttää, kunnes muita toimia ehditään toteuttaa. Ei sovellu pysyväksi ratkaisuksi.

2. Sähköpörssin hintamalli on päivitettävä nykyaikaan. 1990-luvulla tehty nykyinen hintamalli määrittelee kaiken sähkön hinnan vain kalleimman tuotantotavan mukaan. Eli tällä hetkellä ydinvoimasta maksetaan maakaasun mukaista hintaa. Kalleimman tuotantotavan tulisi olla vain rajoitettu osa tätä hinnanmuodostusta. Käytettävä hintamalli on poliittinen päätös.

3. Irrotetaan sähkön ja kaasun hinta toisistaan.

4. Julkisesti omistettuja sähköyhtiöitä on velvoitettava julkistamaan tuotantohintansa. Nyt tarvitaan läpinäkyvyyttä.

5. Pidetään kaikkien kotimaisten energiamuotojen sähköntuotanto käynnissä ilmastotavoitteista huolimatta. Päästötavoitteista tulee voida joustaa.

6. Kevennetään sähköyhtiöiden vakuusvaatimuksia.

7. Otetaan käyttöön EU-päästökaupan kriisimekanismi päästöoikeuksien hintojen tilapäiseksi alentamiseksi.

8. Pidättäydytään purkamasta nykyisiä fossiilisen sähkön tuotantolaitoksia.

9. Siirrytään ydinvoimavastaisuudesta ja tuulivoima-uskonnosta panostamaan aidosti toimitusvarmaan sähköntuotantoon, jota voidaan myös riittävästi säätää tilanteen mukaan. Tuuli- ja aurinkovoiman kasvun yhteydessä tapahtunut säätövoiman alasajo on merkittävä osasyy nykytilanteeseen. Tuulivoima on hyvä lisä kokonaisuuteen, mutta sen varaan ei voida laskea.

10. Edistetään aktiivisesti ydinvoiman lisärakentamista ja SMR-hankkeita.

11. Edistetään teollisuuden ja kotitalouksien energiaremontteja.

12. Lisäksi mainitsen vielä keinon, jota pitäisi hätätilanteessa vakavasti harkita. Ruotsi on nimittäin omien kansalaistensa sähkönsaannin turvaamiseksi toistuvasti venyttänyt Europan unionin sähkön sisämarkkinoista annetun asetuksen (EU 2019/943, 16 artikla 8 kohta) vaatimusta antaa 70 prosenttia maan sähköverkon kapasiteetista alueiden välisen kaupanteon käyttöön. Ruotsi on nipistänyt tästä osan omaan käyttöönsä, eikä päätöstä voi ainakaan heti tuomita.

Nyt Marinin hallitukselta tarvitaan pikaisia toimia sähkön hinnan laskemiseksi. Ei siis perheiden sähkölaskujen maksamiseksi verovaroista, vaan aidosti sähkön hinnan laskemiseksi. Saa toteuttaa.

Puheenvuoroni aluevaltuustossa: Vastuullista taloudenpitoa korostettava

Hyvinvointialueen valtuusto käsitteli tämän päivän kokouksessaan strategiaa ja talousarviota. Puheenvuorossani totesin, että terve taloudenpito ei näy riittävän selvästi strategiassa, vaikka se on toiminnan kovassa ytimessä.

—-

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut kuulijat. Hyvinvointialueen toiminnan onnistumisessa on olennaista miten taloudellisesti kestävästi toiminnot on järjestetty. Pitkän aikavälin strategisissa tavoitteissa ja strategisissa kärkiteemoissa talouteen liittyvät teemat ovat tästä huolimatta jääneet selkeään sivurooliin.

Strategian arvoissa taloutta ei sen sijaan mainita lainkaan. Hetki sitten nähdyssä esityksessä otsikon ”Näissä meidän on onnistuttava, jotta strategia toteutuu” alla ei siinäkään mainittu kestävän talouden teemoja lainkaan.

En tee muutosesitystä, mutta esitän toiveen, että vastuullinen taloudenpito otetaan jatkossa nyt nähtävää vahvemmin huomioon sekä kirjauksina strategiassa että huomioon myös kaikessa hyvinvointialueen toiminnassa. Veronmaksajat ovat sen ansainneet.

Perhetuvista mallia Pirkanmaan hyvinvointialueelle

Suomen suurimmalla hyvinvointialueella, Pirkanmaalla, vuodenvaihteessa tapahtuvan aloituksen valmistelut ovat täydessä käynnissä, mutta kaikkia sote-lainsäädäntöön kiireessä jääneitä valuvikoja tuskin ehditään korjata ajoissa. Pirkanmaan 63,5 miljoonan euron alijäämä on sekin yksi osoitus uudistuksen hankaluuksista. Lempäälän rooli tässä himmelissä voi kuitenkin olla hyvinkin positiivinen. Ainakin, jos sen vaikutuksia arvioidaan kunnille jatkossakin jäävän ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Lempäälä on ollut koko valtakunnassa edelläkävijä perhetupien käytössä. Kyseessä ovat lapsiperheille suunnatut kohtaamispaikat, joihin vanhemmat voivat tulla lastensa kanssa matalalla kynnyksellä vaikkapa leikkimään ja viettämään aikaa yhdessä muiden lasten ja vanhempien kanssa. Mutta myös hakemaan vertaistukea ja ennen kaikkea keskustelemaan ammattilaisten kanssa perheen mahdollisista ongelmista. Tällaiset erittäin matalan kynnyksen kohtaamiset ammattilaisten kanssa ovat vuosien varrella johtaneet hyviin tuloksiin. Myös vanhemmille muutaman tunnin asiointivapaan tarjoavat reppupäivät ovat mahdollistaneet varsinkin yksinhuoltajille tärkeää omaa aikaa.

Toimin hyvinvointialueen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan (tiedän, melkoinen sanahirviö) varapuheenjohtajana. Valiokuntamme tehtäviin kuuluvat turvallisuuden lisäksi myös ennaltaehkäisyyn kunnissa liittyvät asiat, ja Lempäälän perhetuvat ovat upea esimerkki sellaisesta. Kohtaamispaikoiksi nykyisin kutsuttavia perhetupia tulee mielestäni pyrkiä jatkossa levittämään ohjatusti myös muihin Pirkanmaan kuntiin.

Kun lapsiperhe saa varhaista tukea ajoissa ja lähes huomaamatta, voi tuella olla merkittäviä vaikutuksia paitsi perheen tulevaisuuteen myös yhteiskunnan kantokykyyn. Varhain saatu tuki säästää merkittävästi hyvinvointialueen resursseja, joita ei ole liikaa tarjolla. Kun jaossa on lähinnä niukkuutta, tulee resursseja käyttää järkevästi ja hyväksi havaittuja malleja kopioida. Eräs sellaisista malleista tulee meiltä Lempäälästä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 30.11.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Kansalaisaloitteeni: ”Taloustaitojen opetusta lisättävä kouluissa”

Olin vuonna 2019 mukana laatimassa kansalaisaloitetta, jossa esitettiin kouluihin uutta taloustiedon oppiainetta. Tuolloin allekirjoituksia ei kertynyt riittävästi, jotta esitys olisi edennyt eduskuntaan. Sittemmin tilanne ei ole ainakaan parantunut yhteiskunnassa, sillä ulosottoa ja maksuhäiriöitä on edelleen ja määrä on tänä vuonna vain kasvamassa. Siksi tein nyt uuden kansalaisaloitteen, jossa esitetään taloustaitojen opetuksen lisäämistä jo olemassa olevien oppiaineiden yhteydessä kaikilla kouluasteilla aina eskareista toiselle asteelle saakka.

Voit kannattaa kansalaisaloitetta tästä linkistä.

Aloitteen sisältö

Me allekirjoittaneet esitämme opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle opetussuunnitelman uudistamista siten, että taloustaitojen ja oman talouden hallinnan opetusta lisätään kaikilla kouluasteilla. Esitämme, että opetuksen sisältöä koskevassa perusopetuslain 11 pykälässä säädetään jatkossa myös velvoitteesta taloustaitojen opetukseen siihen soveltuvissa oppiaineissa, erityisesti matematiikassa, yhteiskuntaopissa, historiassa ja kotitaloudessa. Tavoitteena on parantaa yleistä talousosaamista ja oman talouden hallintaa.

Perustelut

Suomessa on yli 500 000 ihmistä ulosotossa ja lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriöitä. 45 prosenttia maksuhäiriöistä on 20-39-vuotiailla. Oman talouden hallinta on jokaiselle olennainen perustaito, jota ei kuitenkaan opeteta kouluissa merkitykseensä nähden riittävästi. Puutteet taloustaidoissa voivat johtaa velka- ja pikavippikierteisiin, kun taas riittävät taloustaidot ehkäisevät ylivelkaantumista sekä siitä aiheutuvaa syrjäytymistä ja ikäviä seurauksia esimerkiksi puhelinliittymän, luottokortin ja vuokra-asunnon saamisessa. Velkakierre voi johtaa pitkään syrjäytymiseen.

Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyssä 76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla. 94 prosenttia piti taloustaitojen opettamista tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulujen antamia valmiuksia riittävinä. 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloustaitojen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia katsoi osaamisen perustuvan koulutukseensa. Nuorten talousosaaminen 2018 -kyselyssä 90 prosenttia oppilaista halusi koulujen opettavan taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia piti koulujen tarjoamia valmiuksia riittävinä. Taloustaitojen opetuksen lisäämiseen kaikilla kouluasteilla on osoitettu selkeä tarve, johon nykyinen opetussuunnitelma ei kykene riittävällä tavalla vastaamaan.

Mahdollisuuksien tasa-arvo edellyttää, että koulut ottavat nykyistä vahvemman roolin taloustaitojen opetuksessa, koska kotien lähtökohdat siihen eivät ole aina riittävät. Kaikille oppilaille tulee rakentaa talousosaamisen polku, jonka vaikutukset heijastuvat positiivisesti heidän koko elämäänsä yhteiskunnan aktiivisena osana. Samalla opettajille tulee tarjota koulutuksessa nykyistä paremmat valmiudet taloustaitojen opettamiseen. Opetussuunnitelman perusteissa oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä on aiemminkin uudistettu vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia tieto- ja taitovaatimuksia. Edellä esitetyt seikat puoltavat tavoitteiden ja sisältöjen uudistamista nyt myös taloustaitojen osalta.

Kolumni: Boomerin luottokortti väärissä käsissä

Olipa kerran vastuullinen suomalainen yrittäjäperhe, jonka talouden vanhemmat olivat saaneet taantuman jälkeen tasapainoon vuosikymmenen uurastuksella, vetämällä vyötä tiukemmalle ja parantamalla perheyrityksen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Perhe palkitsi ahkeruudesta ja rohkaisi kantamaan vastuuta omasta ja muiden hyvinvoinnista. Yhteisin ponnistuksin perheen talous olikin lopulta saatu kuntoon.

Isovanhemmat muistelivat usein miten kansakoulussa opetettiin elämään omien varojen mukaan. He korostivat, että lainaa otettaessa täytyy olla varma siitä, että lyhennyksiä ja korkoja kyetään maksamaan tuloilla. Isä muistutti usein leikillään, että maagista rahaa sylkevää taikaseinää ei ole vielä löydetty. Terveen taloudenpidon myötä perheen talous ja hyvinvointi olivat kohentuneet selvästi, kunnes eräänä päivänä tytär löysi boomeri-isänsä luottokortin ja päätti kokeilla sen suomia mahdollisuuksia.

Tyttären koulussa ei opetettu taloustaitoja saati oman talouden hallintaa kuin nimeksi, joten luoton, koron ja pääoman perusajatus ei ollut vielä selkeä. Kavereiden kesken oli mukavampi keskustella shoppailusta, juhlimisesta ja lentämisestä kuin taloudesta ja velasta. Tyttären toveri kertoi kuitenkin ymmärtävänsä mistä velassa on kyse ja toinen iloitsi, että nyt tulee rahaa. Kaksi muuta toveria totesivat, että luotot ja korot voisi aina maksaa uusilla lainoilla ja pikavipeillä. Lopuksi yksi vielä muistutti, ettei luottokortti ollut tyttären, joten miksi hän kantaisi huolta muiden ihmisten veloista.

Tyttären holtiton tuhlaus paljastui lopulta vanhemmille, kun tilillä ei ollutkaan enää rahaa isoäidin hoivapaikkaan ja äidin hammaslääkäriin. Tili oli tuhlattu miinukselle 7 050 euron verran jokaista perheenjäsentä kohti. Lopulta isä joutui kiinnittämään perheen asunnon lainatakseni rahaa pelkkien korkojen maksamiseen. Samoihin aikoihin vanhemmat saivat tietää, että heidän halutaan maksavan eläkemaksuja myös palkasta, jota ei ole edes olemassa. Eihän sellaista voisi Suomessa tapahtua.

Jocka Träskbäck
Kirjoittaja on Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 14.9.2022.

Vastuullista taloutta hyvinvointialueen strategiaan

Samat palvelut kaikille pirkanmaalaisille. Siinä lyhykäisyydessään hyvinvointialueen päätavoite, joka ei tule olemaan helppo saavutettava. Varsinkaan, kun sote-uudistuksen valmistelu on tehty kiireessä ja valuvikoja joudutaan korjailemaan vielä pitkään. Aluevaltuustossa valmistellaan parhaillaan ensimmäistä pirkanmaalaista hyvinvointialue- ja palvelustrategiaa, jota aluevaltuusto käsitteli tämän viikon maanantaina seminaarissa ja työpajoissa.

Kuntastrategioiden tavoin myös hyvinvointialueen strategia tehdään jokaiselle työntekijälle arkipäivän toiminnan ohjenuoraksi, eikä pelkästään tyhjiksi sanoiksi paperilla. Vielä tässä vaiheessa on aikaista sanoa millainen strategiasta on tulossa, koska työ on vielä kesken. Valmista on määrä saada marras-joulukuun vaihteessa.

Aluevaltuutetut pohtivat nyt mitkä ovat hyvinvointialueen missio ja visio, arvot sekä strategiset kärkiteemat. Haasteena on, että eri poliittisten ryhmien työn tuloksena voi helposti syntyä harmaata sanahelinää vailla varsinaista käytännön merkitystä. Strategian käsittelyssä aluevaltuuston täytyy keskittyä ennen kaikkea konkretiaan, koska jargonia ja sanahelinää riittää kyllä muutenkin.

Lukuisat kuntalaiset ovat ilmaisseet keskusteluissamme, etteivät ole vielä oikein saaneet kiinni siitä mitä sote-uudistus ja hyvinvointialue käytännössä tarkoittavat tavallisessa arjessa. Moni varmasti mieltää hyvinvointialueen toiminnan vielä pitkään kuntien ja kaupunkien toiminnaksi, sillä näin iso muutos kerralla on hankala hahmottaa.

Hyvinvointialueen päätöksenteossa tulee keskittyä laadukkaiden peruspalvelujen järjestämiseen taloudellisesti kestävällä tavalla. Tähän mennessä rahaa on käytetty sote-palvelujen parantamisen sijaan pääasiassa hallinnon kasvattamiseen, mikä ei ollut alkuperäisen uudistuksen tavoitteena. Rajallisia resursseja tulisi käyttää hallinnon sijaan palveluihin. Vain siten voimme pitää huolta laadukkaista peruspalveluista myös tulevaisuudessa. Tämän soisi näkyvän myös tulevassa strategiassa.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 7.9.2022.

YEL-esitys vakava isku yrittäjyydelle

Yrittäjät ovat Suomen selkäranka, jota ilman ei olisi hyvinvointia. Marinin hallituskaudella yrittäjävastaisuus on saanut huolestuttavasti jalansijaa, mikä näkyy parhaillaan esityksenä YEL-uudistuksesta. Toteutuessaan se nostaisi yrittäjien eläkemaksuja jopa sadoilla euroilla kuukaudessa, mikä olisi kestämätöntä. Monet varsinkin pienyrittäjät joutuisivat silloin lopettamaan yritystoimintansa, joten seuraukset kansantaloudelle olisivat vakavia.

Hallituksen mukaan ”esityksen tavoitteena on, että yrittäjän työtulo vastaisi nykyistä paremmin yrittäjän työpanoksen arvoa”. Suomessa on 180 000 yksinyrittäjää, joista puolet tienaa Suomen Yrittäjien taannoisen selvityksen mukaan alle 2 000 euroa kuukaudessa ja neljännes alle 1 000 euroa kuukaudessa. Eläkemaksujen sitominen työpanokseen tai ammattinimikkeen mediaanipalkkaan on usein mahdotonta. Yrittäjyys on elämäntapa, jossa ei tunteja lasketa, joten työpanos on usein suurempi kuin yrityksen maksukyky. Yrittäjien kyselyssä peräti 53,8 prosenttia yksinyrittäjistä ilmoitti työtulonsa olevan pienempi kuin oman työpanoksensa arvo. Yrittäjät eivät voi maksaa eläkemaksuja palkasta, jota ei ole olemassa.

Kuva: Suomen Yrittäjien YEL-kysely 2022
Kuva: Suomen Yrittäjien YEL-kysely 2022

Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joten yrittäjyyden kannustimien heikentäminen ja yrittäjäksi ryhtymisen kynnyksen nostaminen olisi yhteiskunnan kantokyvyn kannalta kestämätöntä. Peräti 71,7 prosenttia yrittäjistä pitää jo nykyisiä eläkemaksuja kohtuuttomana suhteessa sillä saataviin eläke-etuuksiin, ja vain 8,4 prosenttia yrittäjistä uskoo saavansa aikanaan maksuja vastaavaa eläkettä. Maksajat eivät siis luota järjestelmään. Yrittäjien eläkejärjestelmä kaipaa varmasti remonttia, mutta nyt esitetty malli ei siihen sovellu. Ei varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa yrittäjien talous on jo valmiiksi kantokyvyn äärirajoilla. Yhteiskunnan selkäranka ansaitsee lisää kannustimia, ei lisää hiekkaa rattaisiin.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
eduskuntavaaliehdokas

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.8.2022.

Kodeissa selvittävä 72 tuntia – oletko jo varautunut?

Kirjoitin taannoin tällä palstalla miten päätimme Pirkanmaan hyvinvointialueen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnassa ottaa erääksi kuluvan vuoden painopisteistä varautumisen. Tuolloin harva aavisti miten ajankohtainen teemasta pian tulisikaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut energia-alan kriisi ovat nostaneet varautumisen keskeiseen asemaan. Suomessa on väläytelty ensi talveksi mahdollisuutta jopa sähkönjakelun katkoksiin.

Valiokunnan edellisessä kokouksessa saimme katsauksen Pirkanmaan kuntien ja kaupunkien varautumisesta. Näissä varautumissuunnitelmissa riittää vielä parannettavaa monin paikoin. Yhteiskunnan ydintoimintojen turvaamisen lisäksi varautuminen koskee myös ihan tavallisia kotitalouksia. Varautumissuosituksen mukaan jokaisessa kodissa tulisi olla varautunut selviytymään 72 tuntia ilman sähkön, veden, lämmön ja ruoan jakelua. Käsite tunnetaan myös kolmen päivän kotivarana.

Venäläisestä energiasta irtautuminen ja Olkiluoto kolmosen mahdollinen viivästyminen voisivat johtaa Suomessa tilanteeseen, jossa kotitalouksien sähkönjakelua jouduttaisiin ehkä rajoittamaan hetkellisesti. Vaikka tämä uhkakuva tuskin toteutuu, kannattaa kotitalouksien ottaa varautuminen tosissaan. Vara ei tunnetusti venettä kaada. Vinkkejä suositusten mukaiseen varautumiseen löytyy 72tuntia.fi-verkkosivulta. Kodeista tulisi löytyä vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ennen kaikkea ruokaa, vettä, lääkkeitä.

Lisäksi kotona kannattaa olla paristokäyttöiset radio ja taskulamppu, varavirtalähde puhelimelle, ruoanlaittoväline, vesikanisteri tai kannellinen ämpäri, kosteuspyyhkeitä sekä talvisin polttopuita, mikäli asunnossa on tulisija. Asianmukaisesti varautunut asukas voi jatkaa arkeaan turvallisesti poikkeustilanteen ajan, mikä vähentää yhteiskunnan palvelujen kuormitusta. Varautumisella voidaan lisäksi parantaa turvallisuuden tunnetta, joka on tärkeä osa kokonaisuutta. Hyvin varautunut voi nukkua yönsä levollisin mielin.

Jocka Träskbäck
hyvinvointialueen valtuutettu sekä hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomat -lehdessä 3.8.2022.