Julkaistu

Olenko minä vihapuheen uhri? Tutkimuksen mukaan kyllä

Olen jo vuosia ilmaissut huoleni siitä miten sosiaalisen median myötä vihapuheeseen viittaamisesta on tullut uusi mantra ja eri mieltä olevien kommenteista triggeröityminen vaikuttaa olevan monille jo harrastus ja keino nostaa statusta omien joukoissaan. Vihapuheeseen viittaamisen kynnys on romahtanut, vaikka kukaan ei näytä varmuudella tietävän mitä vihapuhe tarkoittaa saati mitkä kriteerit viestien tulee täyttää ollakseen aidosti vihapuhetta.

Olen viime aikoina havainnut, että juuri vihapuheeseen vetoamalla on ryhdytty vaatimaan nettikeskusteluihin tiukempaa valvontaa ja jopa ennakkosensuuria. Tämä siitä huolimatta, että vihapuheen määritelmä on edelleen retuperällä. Vihapuheeksi luetaan ymmärtääkseni nykyisin myös tavallisiin väittelyihin liittyvä joskus kiivaskin viestintä. Nyt siitä on tutkitusti mustaa valkoisella.

Vihapuhe muuttui nimittäin omalta osaltani konkreettiseksi, kun useat henkilöt ottivat viikonloppuna yhteyttä ja kertoivat minun lukeutuvan Suomessa eniten vihapuhetta saaneisiin poliitikoihin. Sain osakseni osanottoja ja pahoitteluja sekä tiedusteluja miten pärjään saamieni vihaviestien kanssa. Ihmettelin saamiani viestejä, kunnes niiden syy selvisi.

Kuva: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon -tutkimus 2019

Ensin luulin, että kyse oli pilasta, kunnes näin oheisen kuvakaappauksen ja sain linkin valtioneuvoston tilaamaan ja Jyväskylän yliopiston ja Punos Researchin toteuttamaan tutkimukseen ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” (PDF). Katson päässeeni tutkimuksen listalla melko kovaan seuraan kokoomuksen joukoissa. Tässä alla puolueemme edustus vihapuhe-tutkimuksessa:

Tere Sammallahti
Petteri Orpo
Juhana Vartiainen
Tuomas Tikkanen
Kai Mykkänen
Timo Heinonen
Alexander Stubb
Atte Kaleva
Sanni Grahn-Laasonen
Henna Virkkunen
Elina Lepomäki
Antti Hakkanen
Petri Sarvamaa
Arto Satonen
Jocka Träskbäck

Vaikka pääsinkin arvovaltaiseen seuraan, täytyy minun kuitenkin omalta osaltani kyseenalaistaa tutkimuksen tulokset. En nimittäin koe joutuneeni kovin usein vihapuheen kohteeksi Twitterissä tai muuallakaan sosiaalisessa mediassa. Olen käyttänyt sosiaalisen median alustoja työkseni vuodesta 2005 lähtien ja eduskuntavaalien alla nousin hetkeksi koko maan poliitikkojen ykköseksi Apu-lehden ja Underhoodin somelistalla. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla tietoinen, mikäli lukeutuisin eniten vihaviestejä saaneisiin suomalaisiin poliitikoihin. Tällaista en ole kuitenkaan huomannut, vaikka olen luonnollisesti saanut kriittisiä viestejä ehkä jopa sadoittain. Kriittiset viestit eivät kuitenkaan ole vihaviestejä.

Lukuisat mediat ovat viikonloppuna uutisoineet tutkimuksen tuloksista, ja vielä useammat suomalaiset ovat kilvan äimistelleet vihapuheen yleisyyttä. En tietenkään voi puhua muiden listalla olevien puolesta, mutta omalta osaltani en pidä tutkimuksen tuloksia oikeina. Olen tietenkin saanut paljon kärjekästäkin palautetta, jonka tarkoitus on usein ollut tietoisesti provosoida. Joskus olen myös provosoitunut, vaikka ei olisi pitänyt. Silti en muista montaakaan viestiä, jotka olisin kokenut vihapuheeksi tai joista olisin pahoittanut mieleni. Nyt olisi siis enemmän kuin paikallaan tarkistaa tutkimuksessa käytetyn vihapuheen määritelmä. Se on nimittäin koko tämän keskustelun ja tutkimuksen ydinkysymys.

”Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.”

On tietenkin mahdollista, että minä en ole kokenut saamiani viestejä vihapuheeksi, koska en ole antanut viestien ja painostuksen vaikuttaa mielipiteisiini tai kirjoituksiini. Olen toki huomannut, että jotkut poliitikot ja esimerkiksi istuva hallitus ovat kuin tuuliviirejä, jotka myötäilevät kulloistakin tuulenvirettä, keskustelukumppania ja yhteydenottoa. Silloin myös kokemus vihapuheesta voi olla tavallista herkempi. Lisäksi herkkänahkaiset poliitikot voivat kokea asiat hieman toisin kuin muut. Varsinkin, jos argumenttien loppumista pyrkii komensoimaan vaikkapa viittauksilla misogyniaan.

Suomalaisissa poliitikoissa on erityisesti vasemmalla laidalla runsaasti ihmisiä, jotka tarkoitushakuisesti triggeröityvät hyvinkin pienistä vihjauksista ja tekevät niistä elämää suurempia ongelmia varsinkin Twitterissä. En ole voinut välttyä ajatukselta, että he vaikuttavat etsimällä etsivän sopivaa viestiä, josta pahoittaa mielensä. Usein tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman suuri show some- ja medianäkyvyyden vuoksi. Tämä toimintatapa yleistyy varsinkin vaalien alla. Twitter näyttelee Suomen mediakentässä kuitenkin häviävän pientä roolia, sillä se on kuin hiekkalaatikko koulun välitunnilla. Samat ihmiset kommentoivat viestejä päivästä toiseen, ja suuri yleisö eksyy paikalle vain mediakohujen kautta.

”Esimerkiksi vaatimukset tätä sukupuolineutraalia kielenkäyttöä kohtaan ampuvat monessa kohdin pahasti yli. Ihmiset ovat nykyään kauhean herkkiä loukkaantumaan kaikesta. Mistään asiasta ei uskalla enää edes leikkiä laskea.”
– Eppu Normaalin Pantse Syrjä

Kiivas ja nopeatempoinen keskustelu sosiaalisessa mediassa – ei siis vihapuhe – on toki ongelma monille vanhemman koulukunnan poliitikoille. Edellisissä vaaleissa vetäytyi eläkkeelle moni yli 70-vuotias kansanedustaja, ja olen ymmärtänyt yhdeksi eläköitymisen merkittävistä syistä nykyisen totuttua nopeamman tiedonvälityksen sosiaalisessa mediassa ja perinteisissä medioissa. Ymmärrän toki, että hektisyys ja kärkäs kieli voivat ärsyttäessään tuntua vihapuheelta. Mikäli näin käy, kannattaa poliitikon yksinkertaisesti pysytellä poissa alustoilta, jotka eivät hänelle sovi.

Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat minusta riittäviä

Takavuosina kansanedustajat antoivat kommentin tai pari viikossa, mutta nykyisin pitää olla valmiina reagoimaan kysymyksiin ja kritiikkiin jo minuuteissa. Yksi somepäivitys voi aiheuttaa hetkessä kymmeniä kommentteja ja kysymyksiä, joihin kaikkiin ei yksinkertaisesti ehdi vastata. Silloin voi olla helpompi jättää osallistumatta koko keskusteluun. Ei siis ihme, että tällainen hektisyys ei välttämättä kiinnosta vanhaa kaartia. Kun siihen päälle tulee vielä kritiikkiä kaikista somekanavista, niin keskusteluun osallistumisen kynnys voi nousta korkealle. Viestitulva ja kritiikki eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita vihapuhetta, vaan edustavat sosiaalisen median kulttuuria. Niin hyvässä kuin pahassa. Maailma muuttuu.

Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat minusta riittäviä. Rikoslaissa on määritelty riittävällä tavalla esimerkiksi kunnianloukkausten ja laittoman uhkauksen tunnusmerkit. Sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa, ja jokainen vastaa sanomisistaan tarvittaessa myöhemmin tuomioistuimessa. Viimeistään tämä tutkimus osoitti, että vihapuhelakia saati ennakkosensuurin tai nettivalvonnan kiristämistä ei tarvita. Sen sijaan vihapuheen yleinen tuomitseminen asenteiden tasolla olisi tietenkin paikallaan. Siihen me jokainen voimme yhdessä vaikuttaa.

Mutta ennen sitä täytyy määritellä vihapuheen tunnusmerkit.

PÄIVITYS 9.10.2019

Nyt sain tiedon, jota ounastelinkin jo tuossa edellä, kun minut oli listattu vihapuheen suurimpien uhrien joukkoon. Valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen mukaan someviestit ovat nimittäin vihapuhetta, kun niissä esiintyvät esimerkiksi nämä sanat:

Muija, akka, harppu, reppana, turvapaikkaturisti, hihhuli, luuseri, aivopieru, munaton, hinaaja, penikka, paviaani, tantta, misu, ituhippi, lerssi ja svedu.

Olen itsekin syyllistynyt vihapuheeseen, koska olen käyttänyt useita kertoja esimerkiksi nimitystä aivopieru. Tällainen tutkimus vesittää oikeaa ongelmaa, eli sitä, että monet ovat oikeasti järjestelmällisen someahdistelun kohteena. Lillukanvarsien ja ongelman tarkoitushakuisen paisuttelun sijaan tutkijoiden tulisi keskittyä olennaiseen. Tämä tutkimus ei ollut sitä.

Julkaistu

Koulukiusaajien paapomisen täytyy loppua

Kirjoitin taannoin, että kiusaamisesta puhuminen on aina uhrin vähättelyä. Kyse on usein pahoinpitelyistä, varkauksista, salakatseluista, kunnianloukkauksista ja jopa seksuaalisesta ahdistelusta. Koululaisten väliset tapaukset niputetaan kuitenkin puheissa usein kiusaamiseksi, jolloin niihin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Nyt tarvitaan vahva ryhtiliike kiusaamisen kitkemiseksi, sillä nykyisillä keinoilla ja vanhempien tuella se ei ole onnistunut riittävästi.

Koulu on merkittävä osa jokaisen lapsen elämää. Kiusatuille se on kuitenkin painajainen, johon yhteiskunta pakottaa joka päivä. Sosiaalisen median myötä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ei siis ihme, että joidenkin kiusattujen lasten vanhemmat ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä jopa vuosia jatkuneen kiusaamisen lopettamiseksi. Yhteiskunnan vastuulla on varmistaa turvallinen opiskeluympäristö, mutta siinä ei kuitenkaan ole aina onnistuttu. Mikä siis neuvoksi?

Kiusaajien paapomisen täytyy loppua, sillä lasten pitää ymmärtää tekojensa vakavuus. Tekoja tulee käsitellä todellisilla rikosnimikkeillä, vaikka lapset eivät ole vielä rikosoikeudellisesti vastuussa. Lisäksi niistä tulee ilmoittaa herkästi poliisille Lappeenrannan mallin mukaisesti. Hallitukselle juuri jätetyn aloitteen mukaan Suomessa pitäisi harkita Ruotsin mallin mukaista korvausten maksamista kiusatuille, sillä korvausvastuu herättää koulut kitkemään kiusaamista tehokkaammin. Eurot kun motivoivat usein parhaiten.

Opettajien valtuudet puuttua kiusaamiseen ja häiriökäyttäytymiseen fyysisesti täytyy palauttaa. Kiusaajan erottaminen määräajaksi tulisi jatkossa onnistua hitaan byrokratiaviidakon sijaan rehtorin päätöksellä. Jos kiusaaminen vielä jatkuu, tulee kiusaaja määrätä vaihtamaan koulua, sillä kiusatun ei pidä kärsiä enempää. Muutokset voivat olla hallinnollisesti raskaita, mutta ne eivät ole yhtä raskaita kuin elää arkea koulukiusattuna. Meidän aikuisten täytyy kyetä nykyistä parempaan, ja se onnistuu vain kantamalla vastuumme yhdessä.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 18.9.2019.

Julkaistu

Koulumaailma tarvitsee ryhtiliikkeen – oppivelvollisuuden pidennys on väärä lääke

Rinteen hallitusohjelmassa luvattiin panostaa vahvasti koulutukseen, mutta jo hallituksen ensimmäisen sadan päivän aikana paljastui, että lupaukset jäävät torsoksi. Hallituspuolueet keskustaa lukuun ottamatta lupasivat nostaa opintotukea, mutta jokainen niistä petti lupauksensa. Vihreiden lupaama koulutusmiljardi osoittautui sekin saman tien katteettomaksi opiskelijoiden äänten ostamiseksi. Parhaillaan korkeakoulut valmistautuvat jopa leikkauksiin, koska hallitusohjelmassa luvattuja rahoja ei ole sittenkään tulossa.

Rinteen rytmiryhmä avustaja-armeijoineen petti siis lupauksensa rahallisesta panostamisesta koulutukseen. Rahoituksen lisäksi erityisen paljon huomiota on saanut hallitusohjelmaan kirjattu oppivelvollisuusiän korottaminen 18 vuoteen. Toivon, että tämä kallis silmänlume jää yhtä torsoksi kuin hallituksen muut koulutuslupaukset, sillä kaksi pakollista lisävuotta koulunkäyntiä eivät paranna suomalaista kilpailukykyä saati osaamista eivätkä myöskään vähennä syrjäytymistä tai eriarvoisuutta. Todella kalliiksi yhteiskunnalle se kuitenkin tulee. Koulu-urien pakollisen pidentämisen sijaan hallituksen tulisi keskittyä perusasioihin, joissa on koulutuksen saralla paljon korjattavaa. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei nimittäin auta, jos ja kun perusta on lahoamassa ja nuorten motiivi opiskella puuttuu.

”Jos koulu ei kiinnosta, pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen on huono lääke.”
– Tampereen Kauppakamarin Peer Haataja 13.9.2019

Olen lähes päivittäin tekemisissä opettajien ja rehtorien kanssa ja vierailen jonkin verran kouluissa esimerkiksi puhumassa oppilaille yrittäjyydestä. Samalla tulee aina keskusteltua alan ammattilaisten kanssa myös koulutuksen tilanteesta ja suunnasta. Havaintojeni mukaan lähiopetuksen väheneminen toisen asteen koulutuksessa on johtanut vakaviin ongelmiin ammatin oppimisessa ja työnteon kulttuurin omaksumisessa. Arkipäivisin oppilaiden pitäisi olla koulussa eikä kauppakeskuksessa viettämässä etäpäivää. Miten nuoret voivat oppia käymään töissä joka arkipäivä kahdeksasta neljään, jos opiskelu tarkoittaa viikossa kahta-kolmea aktiivista koulupäivää ja muut päivät pyöritään kaupungilla?

Vastuuta omasta oppimisesta ei siis voida siirtää nuorelle, koska opettaminen on opettajien tehtävä. Tulokset ovat olleet karmivia, sillä tiedän yritysten kieltäytyneen ottamasta esimerkiksi lähihoitajaksi opiskelevia työharjoitteluun, koska opiskelijoiden romahtanut osaamistaso aiheuttaa vaaraa potilaille. Arviointivirhe toisen asteen lähiopetuksen karsimisessa täytyy kiireesti korjata ja lähiopetuksen määrää lisätä merkittävästi. Opiskelemaan itse hakeutuneilla on valmiiksi olemassa motiivi opiskella, joten heidän tarvitsemansa opetus täytyy saada kuntoon ennen kuin toisen asteen pakollisuudesta ryhdyttään edes puhumaan. Suomalainen koulutus menee nimittäin ojasta allikkoon, jos motivaatiota vailla olevia nuoria pakotetaan jo valmiiksi retuperällä olevalle toiselle asteelle vain hallitusohjelman kirjauksen vuoksi.

Toinen aste ei toki ole yksin. Samansuuntainen uuden koulukunnan virhe tehtiin nimittäin äskettäin esimerkiksi Lappeenrannan Pontuksen alakoulussa, jossa otettiin käyttöön ilmiöoppiminen ja itseohjautuvuus. Suomeksi sanottuna lapset jätettiin oman onnensa nojaan vastaamaan itse omasta oppimisestaan, mikä on omiaan lisäämään epätasa-arvoa ja eroja oppimisessa. Ei siis ihme, että useiden lasten vanhemmat ryhtyivät siirtämään lapsiaan toisiin kouluihin. Siis niihin oikeisiin kouluihin, joissa opettajat vielä opettavat. Oppiminen ei voi koskaan olla oppilaan omalla vastuulla. Ei alakoulussa eikä edes toisella asteella.

Esitin joulukuussa 2018, että taloustaitojen opettaminen pitäisi saada pakolliseksi kouluihin. Sittemmin olen saanut esitykselleni vahvaa tukea niin tutkimuksista kuin myös opettajilta ja oppilailta. Teimme alkuvuodesta 2019 myös kansalaisaloitteen uudesta talouden oppiaineesta kouluihin. Tällä hetkellä taloustaitojen opetus jää paikoin lähes mitätöntä pedagogisen harkintavallan vuoksi, joten taloustaitojen merkitystä kouluissa tulisi nostaa selvästi nykyisestä. Rinteen hallituksen ministereille ja avustajille voisi samalla järjestää taloustaidoista oman alkeiskurssinsa.

Julkaistu

Kokoomuksen vaalimainos vuodelta 1948 – sanoma yhä ajankohtainen

JULKAISTU 21.8.2019 Vuoden 2019 eduskuntavaalien myötä alkaneen kokoomuksen oppositiotaipaleen myötä on entistäkin tärkeämpi terävöittää puolueen sanomaa, sillä seuraaviin vaaleihin ei mene pitkään. Suomalaiset tarvitsevat vasemmiston helppoheikkien sijaan aitoja vastuunkantajia, jotka uskaltavat sanoa ja tehdä.

Tarkoitan tietenkin ryhtiliikettä.

Etsin maanantaina erästä arkistovideota ja törmäsin kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistossa sattumalta kokoomuksen vanhoihin vaalimainoksiin. Niistä jäi erityisen hyvin mieleen vuonna 1948 julkaistu kymmenen minuutin Sunnuntaikävely-niminen vaalimainos, jossa isä ja pojanpoika keskustelevat maamme tilanteesta.

Jaoin videon Facebookissa (katso video tästä), jossa se lähti leviämään vauhdilla. Itselläni jäi erityisen hyvin mieleen mainoksen lausahdus, joka on yhä edelleen, nyt 71 vuotta myöhemmin, hyvin ajankohtainen. Maailma ei siis lopulta ole muuttunut kovin paljon sitten 1990-luvun, vaikka paljon on tapahtunut.

”Työ ja yritteliäisyys ovat arvoja, joita tulee jakaa jokaiselle sen mukaan, kun hän on omalla työllään ja toiminnallaan ollut niitä luomassa. Nykyään puhutaan niin paljon oikeuksista, mutta harva muistaa puhua velvollisuuksista.”

Eipä tuohon juuri lisättävää ole. Otetaan silti vielä pari olennaista lausahdusta, jotka toimivat kokoomuksen ohjenuorana jo yli seitsemän vuosikymmentä sitten ja joiden suuntaan puolueen linjaa tulisi nyt palauttaa. 2000-luvun Suomessa on jostain syystä unohdettu, että ihmisiä tulisi palkita joutenolon sijaan ahkeruudesta.

”Henkinen ja taloudellinen nousu ja hyvinvointi saavutetaan vain uutteralla ja yritteliäällä työllä. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää. Työnsä hedelmiä hän vain nauttii.”

Valtion elokuvatarkastamo kielsi aikoinaan tämän Suomi-Filmin tuottaman ja Holger Harrivirran ohjaaman kokoomuksen vaalimainoksen. Syynä oli kommunismin vastaisuus, minkä vuoksi mainokselle annettiin leima ”propagandafilmi”. Mainos kuitenkin hyväksyttiin myöhemmin, kun sen loppupuolelta oli elokuvatarkastamon vaatimuksesta poistettu ensin vallankumoukseen ja sen seurauksiin viittaava lausahdus. Mahtipontinen mainos alkaa tietenkin Jean Sibeliuksen Finlandialla. Isän roolissa nähdään Paavo Jännes, joka näytteli kymmenissä elokuvissa ja palkittiin kaksi vuotta myöhemmin Pro Finlandia -mitalilla.

Tässä vuosikymmenien takaisessa arkistovideossa kiteytyy arvomaailma, jonka suuntaan kokoomuksen tulisi mielestäni pikaisesti palata.

Julkaistu

Veikkauksen monopolin purkamisella positiivisia vaikutuksia

JULKAISTU 12.8.2019 Veikkauksen peleihin hävitään vuodessa 1,76 miljardia euroa (2018), eli noin 360 euroa jokaista suomalaista kohti vauvasta vaariin. Puolet siitä, eli lähes 900 miljoonaa euroa, tulee vain viideltä prosentilta ongelmapelaajia. Peliongelmainen häviää riihikuivaa rahaa keskimäärin lähes 2 000 euroa kuukaudessa ja 24 000 euroa vuodessa. Edes keskituloisella ei ole mitenkään varaa pelata tuollaisia summia. Peluuri-palvelusta apua hakevista peliongelmaisista 67 prosentilla onkin velkaa yli 10 000 euroa, sillä ongelmapelaaminen rahoitetaan usein pikavipeillä toisensa perään. Ongelmapelaajia on eniten nuorissa miehissä ja iäkkäissä naisissa. Rahapeliongelmista kärsii tällä hetkellä noin 124 000 suomalaista ja heidän määränsä on ollut viime vuosina selvässä kasvussa.

Peliongelmien ensisijainen syy, Lähde: Peluuri

Suomessa pelihaitat lukeutuvat maailman suurimpien joukkoon, vaikka meillä on pelihaittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli. Kilpailu- ja kuluttajavirasto nosti elokuussa tämän seikan esiin arpajaislain uudistusta koskevassa lausunnossaan. Sattumalta meillä Suomessa on myös alkoholin haittojen ehkäisemiseksi myönnetty monopoli ja silti valtavasti alkoholiongelmia. Joku viisas voisi väittää, että monopolin synnyttämä kielletty hedelmä synnyttää ongelmia niin meillä kuin maailmalla.

”Suomessa raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista.”

Raha-automaatit aiheuttavat peräti 78 prosenttia peliongelmista, ja raha-automaattien osuus peliongelmista nousi vuodessa peräti neljä prosenttia. Kauppojen, kioskien ja huoltoasemien raha-automaatteja on tarkoituksella sijoitettu eniten alueille, joissa on eniten työttömyyttä sekä pienimmät tulo- ja koulutustasot. Veikkaus jakaa rahaa hyviin tarkoituksiin, mutta raha-automaateista tulevat varat ovat pääosin peräisin peliongelmaisten, pienituloisten, eläkeläisten ja työttömien ahdingosta, eli yhteiskunnan huono-osaisten selkänahasta. Heidän asemansa heikkenee entisestään peliongelmien myötä.

Kuulostaako eettisesti hyväksyttävältä?

Ei minustakaan. Jos olet kanssani samaa mieltä, käy allekirjoittamassa suomalaisten peliongelmien tehokkaaseen vähentämiseen tähtäävä kansalaisaloite raha-automaattien poistamiseksi kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta. Mummojen häviämät lääkerahat ja nuorten miesten häviämät pikavippirahat eivät muutu mirhamiksi, kun ne jaetaan pelikoneella tehdyn laillistetun takavarikoinnin jälkeen hyviin tarkoituksiin vaikkapa keskituloisten harrastustoimintaan. Kun rahat aiheuttavat vakavia ongelmia alkupäässä, ovat rahat loppupäässäkin kestämättömiä.

Kysymys: Entä jos Veikkauksen tuotot tulisivatkin kansainvälisiltä markkinoilta? Siinä on minusta ajankohtainen kysymys, johon palaan hetken kuluttua.

Järjestöt tarvitsevat avustuksensa jatkossakin

Monopoliin ja sen lopettamiseen liittyvässä julkisessa keskustelussa jostain syystä ohitettu kokonaan monopolin loppumisen positiiviset seuraukset. Hyviin tarkoituksiin jaetut avustukset eivät missään nimessä olisi loppumassa, vaan päinvastoin jopa kasvamassa. Mikäli Suomi ja Veikkaus pelaavat korttinsa oikein, voi Veikkauksesta kasvaa kansainvälisesti merkittävä ja tuottoisa peliyhtiö, jolla on entistäkin paremmat mahdollisuudet jakaa tuottoja yhteiseen hyvään. Minusta olisi eettisempää jakaa avustuksina maailmalta tulevaa rahaa kuin mummojen säästötileiltä vietyä tai pikavippirahaa.

Viime vuosina on ollut nähtävissä merkkejä, joiden perusteella myös Veikkaus itsekin valmistautuu jo tähän vääjäämättömään muutokseen. Siihen viittaavat esimerkiksi oman nettikasinon avaaminen sekä sopimukset useiden ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa esimerkiksi Israelin ja Kyproksen suuntaan. Valmistautuminen tulevaan onkin oikea päätös, sillä Veikkaus tulee nyt virittää tilanteeseen, jossa se voi ottaa haltuun kansainväliset nettipelikentät.

Monopolin lopettaminen Veikkauksen etu?

Veikkauksen nykyinen rooli on mahdoton. Se on saanut Euroopan unionilta poikkeusluvan kansalliseen pelimonopoliin, koska sen tehtävä on ehkäistä peliongelmia. Samaan aikaan Veikkaus maksimoi tuottojaan markkinoimalla pelejään 44 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta se saisi suomalaiset pelaamaan enemmän ja jotta pelaamisesta tulisi arkipäiväistä. Kaiken huippu oli mainos, jossa Terttu Obersekki -niminen terapeutti suositteli potilaalleen pelaamista. Perustehtävä pelihaittojen ehkäisystä on rajussa ristiriidassa pelimainonnan kanssa, sillä ne kumoavat toisensa.

Veikkauksen monopolilla ei ole ollut enää vuosiin perusteita, ja hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida Brysselissä saakka pelin viheltämiseksi poikki. Tekeillä oleva raha-automaattien tunnistautuminen tuskin riittää peliongelmien ehkäisemiseksi, sillä siinä kyse on nähdäkseni vain kosmeettisesta korjausliikkeestä.

Suomalainen peliosaaminen on kansainvälisesti erittäin korkeatasoista ja monien mielestä jopa maailman parasta, sillä Suomessa osataan tehdä poikkeuksellisen laadukkaita rahapelejä myös verkkoon. Monopolimme estää kuitenkin Veikkauksen laajentumisen ulkomaille, jossa sen pelit voisivat kilpailla kansainvälisillä markkinoilla lähes rajattoman käyttäjämassan rahavirroista.

Veikkaus olisi todennäköisesti maailmalla kovatasoinen tekijä, jolloin myös Suomeen ulkomailta suuntautuvat rahamäärät olisivat huomattavia ja niistä riittäisi jaettavaa jatkossakin. Monopolin lopettaminen ei siis välttämättä tarkoittaisi avustusten loppumista, vaan jopa päinvastaista.

Aftonbladet Ruotsin lisenssijärjestelmän seurauksista

Monopolin lopettamisen jälkeen suurimmat rahavirrat Suomeen tulisivat kuitenkin ulkomaisten peliyhtiöiden lisenssimaksuista ja veroista, jotka meiltä jäävät nyt kokonaan saamatta. Lisenssimalliin ei tarvitse hakea esimerkkiä kaukaa, sillä naapurissamme Ruotsissa siirryttiin äskettäin pelimonopolista lisenssijärjestelmään. Tähän mennessä tulokset ovat olleet Ruotsissa rohkaisevia. Lisenssimallin myötä peliyhtiöt maksavat nyt Ruotsiin 18 prosentin peliveron ja ovat paljon Suomea tiukemman sääntelyn ja valvonnan alaisena.

Monopolinsa menettäneen Svenska Spelin tuotto on puolessa vuodessa pienentynyt vain muutaman prosentin, mutta samaan aikaan lisenssiyhtiöiltä saadut tuotot ovat olleet kaksinkertaiset odotuksiin nähden, eli 180 miljoonaa euroa puolessa vuodessa. Monopolin purkaminen on ollut Ruotsissa positiivinen asia, sillä yhteiskunnalle kertyvä rahamäärä on selvässä kasvussa.

Ja mikä parasta, Ruotsin valtion budjettiin tulee nyt noin 360 miljoonaa euroa vuodessa ulkomaisilta peliyhtiöiltä, jotka eivät aiemmin maksaneet Ruotsiin mitään ja joita edes tiukka sääntely ei aiemmin koskenut. Lisenssimallin myötä tiukka sääntely ulottuu nyt myös ulkomaisiin yhtiöihin, ja esimerkiksi Bettson sai Ruotsissa äskettäin lähes kahden miljoonan euron sakot bonussääntöjen rikkomisesta. Koska Veikkaus on saanut sakot mainoksistaan? Niinpä.

Kansainvälinen lisenssijärjestelmä ehkäisisi suomalaisten peliongelmia tehokkaasti ja nimenomaan samalla kertaa sekä Veikkauksen että ulkomaisten yhtiöiden peleissä. Ruotsissa on avattu SpelPaus, jossa pelaaja voi katkaista pelaamisensa kaikissa lisenssillä toimivissa pelipalveluissa kerralla. Vastaavaa peliongelman monikansallista ”katkaisuhoitoa” ei saada Suomeen ilman lisenssijärjestelmää.

Tanskassa on otettu käyttöön peliongelmia tehokkaaasti ehkäisevä järjestelmä, jossa ulkomaiset peliyhtiöt sitoutuvat käyttämään yhteistä tietokantaa, joka estää muun muassa maksuhäiriörekisterissä olevan henkilön pelaamisen ja jonka estolistalle henkilö voi ilmoittaa itsensä. Kuten edellä totesin, Suomessa 67 prosentilla peliongelmaisia on yli 10 000 euroa velkaa. Monet heistä blokattaisiin, mikäli tällainen järjestelmä otettaisiin käyttöön Suomessa.

Lähde: World Atlas 2017

Toinen merkittävä seikka on urheilun sponsorointi, jossa Suomessa eletään edelleen kultaista 1970-lukua. Katse maailmalle osoittaa, että ulkomaiset peliyhtiöt ovat siellä erittäin merkittäviä sponsoreita, jotka mahdollistavat laadukkaan toiminnan paitsi kilpatasolla myös junioreille. Väitän, että nykyiset Veikkauksen huippu-urheiluun kohdistamat tuet ovat pelkkää nappikauppaa verrattuna siihen mitä ulkomaiset peliyhtiöt olisivat valmiita panostamaan. Nykyisen monopolin myötä suomalaiselta urheilulta jää siis saamatta valtavat sponsorirahat.

Lopuksi on todettava, että maailma muuttuu ja kehitystä ei voida kielloilla hidastaa. Australia on sitä yrittänyt jopa nettiblokkaamisella, mutta surkein tuloksin. Taikaviitta totesi lapsuudessani viisaasti, että on ”Turha taistella tutkainta vastaan”. Kun kehitystä ei voida estää, tulee siihen mukautua mahdollisimman hyvin. Veikkauksella on kaikki mahdollisuudet menestyä jatkossa kansainvälisillä areenoilla ja ansaita merkittäviä rahavirtoja jaettavaksi hyviin tarkoituksiin.

Raha-automaattien aiheuttamat akuutit ongelmat täytyy sen sijaan ratkaista heti, joten peliautomaatit tulee joko poistaa tai sijoittaa syrjään keskeisiltä arkipäivän asiointipaikoilta. Samalla Veikkauksen tulee harkita pelimainontansa lopettamista, jotta se näyttäisi edes yrittävän toimia perustehtävänsä mukaisesti. Huono-osaisten riippuvuutta hyväksikäyttämällä kerätty peliraha ei muutu Veikkauksen valkopesussa yhtään paremmaksi.

Julkaistu

Jätevesiasetus tekee kesämökeistä laittomia – esimerkki surkeasta lainsäädännöstä

Haja-asutusalueita koskeva jätevesiasetus,  kansan suussa paskalaki, on malliesimerkki huonosta lainsäädännöstä. Yhteiskunnassa ei tulisi säätää lakeja ja asetuksia, joiden konkreettinen hyöty lähentelee nollaa ja joista koituu niiden hyödyttömyydestä huolimatta kansalaisille kestämättömiä kustannuksia. Eikä varsinkaan sellaisia, joista lainsäätävät voivat saada taloudellista etua itselleen. Tuhansien järvien maa Suomi on satojentuhansien mökkiläisten valtakunta, mutta nyt mökkiläisiä rokotetaan nyt aivan turhaan jopa 6 000 – 10 000 euron lisämaksuilla, kun kesämökeille vaaditaan massiivisia investointeja jätevesien puhdistamiseen. Näin suuret investoinnit ovat monille mökkiläisille ja varsinkin eläkeläisille mahdottomia kustantaa, eikä eläkeläisten 19 euroksi kuihtunut vappusatanen siinä juuri lämmitä.

Jätevesijärjestelmien uudistamisen perusajatus on toki ymmärrettävä, sillä sen ylevänä julkisuuteen lausuttuna tavoitteena on estää pesuvesien valuminen vesistöihin. Käytännössä tilanne on kuitenkin aivan toinen, sillä kesämökeiltä tuleva jäteveden määrä on häviävän pieni. Kesämökeillä asutaan keskimäärin 79 päivää vuodessa, eli alle viidennes koko vuodesta. En ole myöskään eläessäni nähnyt yhtään kesämökkiä, jossa edes pesuvedet saati vessan tuotokset valuisivat sellaisenaan veteen. Kertokaa ihmeessä, jos jostain sellainen muinaisjäänne löytyy. Todellinen syy jätevesijärjestelmien pakollisuudelle on kuitenkin jossain aivan muualla. Palataan siihen pian.

Lukemattomiin kesämökkeihin on vedetty jo vuosikymmeniä sitten vesijohto, mutta ei viemäriä. Puucee-mökkien kohdalla on helppo arvata miksi ei. Vanhoissa mökeissä on nimittäin ihmisten jätöksiä varten puuceet ja saunoissa kantovesi, joten jätevettä tulee ainoastaan astioiden pesusta ja osassa mökkejä vesijohtovedellä toimivasta suihkusta. Tällainen harmaa jätevesi imeytetään vanhoissa mökeissä lähes poikkeuksetta maahan, mutta nyt näidenkin kiinteistöjen pitäisi uuden jätevesiasetuksen myötä hankkia uusi ja kallis jätevesijärjestelmä.

Jätevesiasetuksen piirissä on ministeriön mukaan yhteensä noin 70 000 kesämökkiä ja 45 000 vakituisesti asuttua kiinteistöä. Vakituisesti asuttujen kiinteistöjen kohdalla voin jossain määrin ymmärtää nyt asetetut vaatimukset, mutta kesämökkien kohdalla ammutaan tykillä kärpästä. Kehitys suosii siirtymistä hiljalleen puucee-aikakaudesta vesivessoihin, ja mielestäni jätevesijärjestelmien uudistamista olisi perusteltua vaatia vasta tällaisen muutoksen yhteydessä. Muutenkin jätevesiasetusta tulisi päivittää siten, että sen piiriin kuuluakseen jätevesissä tulisi olla muutakin kuin pelkkiä tiski- ja suihkuvesiä. Silloin jätevesiyritysten bisnes ei kuitenkaan kasvaisi toivotusti.

Paskalaki on syksyllä 2019 taas ajankohtainen, koska lain vaatimat järjestelmät täytyy olla käytössä lokakuun lopussa kaikissa sellaisissa kiinteistöissä, jotka eivät kuulu viemäriverkkoon ja jotka sijaitsevat pohjavesialueella tai korkeintaan 100 metrin päässä rannasta. Uutta järjestelmää ei kuitenkaan tarvita, jos kiinteistössä on kantovesi tai asukas syntynyt ennen 9.3.1943, eli 76 vuotias tai vanhempi. Asetuksen piiriin kuuluu arviolta 115 000 kiinteistöä, eli lainsäätäjän toimesta on avautumassa valtava markkina valtavine rahavirtoineen. Kyllähän sellainen poliitikkoja kiinnostaa varsinkin, jos oma yritys myy nimenomaan näitä laitteistoja.

Eilen torstaina uutisoitiin, että valtaosa mökkiläisistä ei ole tehnyt vielä mitään täyttääkseen uuden lain vaatimuksia. En ihmettele miksi, sillä jätevesiasetus oli susi jo syntyessään. Epäreiluksi syystäkin koettua jätevesiasetusta ei ihan ymmärrettävästi haluta noudattaa. Lokakuun lopun jälkeen kunnat voivat antaa mökkiläiselle havaituista puutteista ensin huomautuksen ja sen jälkeen jopa uhkasakon. Toivon, että kunnat noudattavat tässä asiassa tervettä järkeä, joka Keskustan ministereiltä näyttää puuttuneen asetusta valmisteltaessa.

Mistä farssi sitten alkoi? Jätevesiasetuksen lonkerot ulottuvat vuoteen 2004, jolloin pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallitus pani asetuksen vireille ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­ri Pau­la Leh­to­mä­en (kesk) ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokan (kesk) kanssa. Samaan aikaan Juha Sipilän (kesk) osin omistama Green Rock -yritys valmisti ”sattumalta” juuri näitä pakolliseksi määrättyjä jätevesipönttöjä. Sipilä oli yrityksen hallituksen jäsen vuosina 1998-2011 ja omisti yritystä Fortel Invest -yhtiönsä kautta. Ei liene kovin kaukaa haettua tulkita tapahtumia siten, että Sipilän puoluetoverit laativat asetuksen, joka voimaan astuessaan räjäyttäisi hänen yrityksensä liikevaihdon ja liikevoiton. Toisin kuitenkin kävi, sillä asetuksen voimaantulo siirtyi vuosikausilla ja Green Rock ehti ajautua sitä odotellessa konkurssiin.

Uskotko sinä sattumiin? Minä en. En ainakaan tässä tapauksessa, sillä asetus tarjosi kaikille alan yrityksille mahdollisuuden vähintään 700 miljoonan euron liikevaihtoon. Yleisradion MOT laski vuonna 2009, että asetuksen synnyttämän markkinan koko olisi ollut jopa kaksi miljardia euroa. Melkoinen potti riihikuivaa rahaa mökkiläisten selkänahasta.  Eduskunta hyväksyi jätevesiasetuksen sisältäneen uuden ympäristölain Ville Niinistön (vihr) toimiessa ympäristöministerinä vuosina 2011-2014. Myös Vihreät siis siunasi jätevesiasetuksen. Niinistön seuraaja Sanni Grahn-Laasonen (kok) esitti vuonna 2015 lievennyksiä jo kertaalleen hyväksyttyyn asetukseen, ja niitä tehtiinkin lopulta vuonna 2016. Samalla säädettiin pitkästä siirtymäajasta.

Katso MOT-ohjelman Paskalaki -jakso tästä.

Palataan Keskustan koplauksesta  vielä tähän päivään, sillä 31. lokakuuta päättyy jätevesiasetuksen siirtymäaika. Ennustan, että tuhansissa kesämökeissä tullaan siirtymään vesijohdosta takaisin kantoveteen, koska kanistereiden kanssa touhuamalla mökkiläinen säästää jopa 10 000 euron investoinnin. Vanhan vesijohdon katkaiseminen tontin nurkalle muuttaa kiinteistön statuksen kertaheitolla ja kesämökki jää asetuksen vaatimusten ulkopuolelle. Asetuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli tuskin siirtää kehityksen kelloja vuosikymmeniä taaksepäin, mutta nyt niin on kuitenkin tapahtumassa. Siitä mökkiläiset saavat kiittää Keskustaa.

Julkaistu

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille. Moni heistä äänesti Vihreitä, koska puolue lupasi vaaleissa hyvää ja kaunista. Etunenässä oli hurja lupaus opintorahan korottamisesta peräti kolmanneksella. Hallitusneuvottelujen jälkeen moni opiskelija riemuitsi tulevista rahavirroista, kun Vihreät päätyi hallitukseen lunastamaan opiskelijoille antamiaan lupauksia. Kuinkas sitten kävikään?

Ennen vaaleja Vihreät piti oppositiossa koulutuksen puolesta kovaa ääntä ja lupasi opintorahan korotuksen lisäksi myös niin sanotun koulutusmiljardin. Tämä siitä huolimatta, että Vihreät olivat itse vuonna 2013 mukana leikkaamassa koulutuksesta jäätävät 1,5 miljardia euroa. Tuolloin Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö nimitti maan historian suurinta koulutusleikkausta rakenteiden uudistamiseksi ja antoi niille puolueensa siunauksen.

Nyt, vuonna 2019, Vihreät lupasi vaalikampanjassaan nostaa merkittävästi opintorahaa. Luonnollisesti lupaus vaikutti opiskelijoiden äänestyskäyttäytymiseen, sillä kukapa ei haluaisi antaa ääntään rahavirtojen edessä. Eläkeläiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka valitsevat mielellään eniten rahaa lupaavan puolueen. Puhdasta huutokauppaa äänistä siis.

Nyt kävi kuitenkin niin, että siinä missä demarit pettivät eläkeläiset vappusatasellaan joutui myös Vihreät hallituksessa heti ensitöikseen pettämään opiskelijoille antamansa lupauksen, jonka se toki tiesi mahdottomaksi toteuttaa jo lupausta antaessaan. Luvattua opintorahan korotusta ei ole koskaan ollut tulossa, ja nyt ministeri Maria Ohisalo joutui myöntämään asian julkisesti. Opiskelijoiden äänet tuolla lupauksella saatiin kuitenkin ostettua. Vihreissä toivotaan nyt hartaasti, että seuraaviin vaaleihin mennessä opiskelijat eivät enää muistaisi mitä nyt tapahtui.

Tällainen oli Vihreiden koulutuslupaus.

#koulutuslupaus
#vaalivalhe

Itse kannatan erittäin vahvasti koulutukseen panostamista, mutta en voisi lähteä ostamaan ääniä jo valmiiksi katteettomiksi tiedetyillä lupauksilla. Siinä missä Antti Rinne tiesi, että vappusatanen on mahdoton toteuttaa, tiesi myös Pekka Haavisto, että opintorahan korotus kolmanneksella oli alunperinkin mahdoton toteuttaa. Pelkkä tahto ei nimittäin riitä, kun rahaa ei ole. Toivon hartaasti, että seuraavien vaalien alla ei enää lähdetä samanlaiseen huutokauppaan kuin vihervasemmisto nyt, sillä miljardit ovat pikkurahoja, kun eri ihmisryhmille luvataan enemmän kuin edellisellä kerralla. Äänestäjien kannattaa seuraavissa vaaleissa muistaa nyt petetyt lupaukset ja miettiä itsekin voivatko toinen toistaan hurjemmat lupaukset pitää paikkaansa. Usein jo maalaisjärki riittää paljastamaan vaalivalheen.

#ryhtiliike
#vaalit2021

Julkaistu

Eduskuntavaalit 2021 – vai sittenkin jo aiemmin?

JULKAISTU 4.7.2019: Kirjoitin heti hallituksen synnyttyä, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021 hallituksen hajottua ennenaikaisesti. Löin siitä myös lounaan vetoa. Perusteeksi totesin, että jo nyt kahtia revenneen Keskustan kannatuksen romahdettua alle 10 prosentin nousee puolueen tunnetusti vahva kenttäväki barrikadeille. Sitten valitaan enää sopiva keppihevonen hallituseron syyksi. Se voi olla esimerkiksi metsähakkuut, aktiivimalli, terroristivaimot tai hoitajamitoitus. Aika näyttää.

Kesäkuun alussa laskeskelin, että vihervasemmiston kanssa avioituneen Keskustan kannatus sinnittelisi 10 prosentin yläpuolella vuoden 2020 loppupuolelle saakka. Tuoreimmat gallupit viittaavat kuitenkin siihen, että olin väärässä. Näyttää nimittäin siltä, että suomalaiset ovat ymmärtäneet demokratian halveksimisen odottamattoman hyvin, sillä eduskuntavaalien suurimman häviäjän kannatus on paljon nopeammassa syöksyssä kuin osasin odottaa. Vaalien jälkeen kannatus on laskenut lähes prosenttiyksikön kuukaudessa, ja tänään julkistetun Yleisradion gallupin 11,7 prosentin kannatus on enää 1,7 prosenttiyksikön päässä kipurajasta. Keskustasta on tätä menoa tulossa pienpuolue jo syksyllä 2019, joten myös Rinteen hallituksen kaatuminen ja eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat ottamaan murskavoiton, jonka myötä ne joutuvat seuraavassa hallituksessa korjaamaan kovalla kädellä helppoheikkihallituksen aiheuttamia vahinkoja. Rinteen hallituksessa ”talouden raamien ei anneta rajoittaa ihmisten luovuutta”, joten seuraavalla hallituksella tulee olemaan epäkiitollinen työ tehdä välttämätön korjausliike maamme talouteen. Mitä pidempään viisikko rellestää, sitä suuremmat säästötalkoot tarvitaan talouden tasapainottamiseksi. Nyt odotetaan vain koska Keskustan kenttäväki heittää valkoisen pyyhkeen kehään. Jos vaalit järjestetään jo 2019 tai 2020, häviän lounaan. Sen tarjoan toki mielelläni jo pelkästään Suomen edun nimissä.

Hallitusneuvotteluissa nähdyt lehmänkaupat olivat isku vasten kasvoja edustukselliselle demokratialle ja ne romuttivat suomalaisten luottamusta äänestämisellä vaikuttamiseen. Koskaan aiemmin eduskuntavaalien suurin häviäjä ei ole sanellut hallitusohjelmaa veto-oikeudellaan. Täytyy kuitenkin samalla todeta, että Keskusta käytti hallitustunnustelijana toimineen Rinteen ahdinkoa nerokkaasti hyväkseen. Puolue tiesi olevansa demarien viimeinen oljenkorsi, joten se sai hallitusneuvotteluissa kammettua Rinteen ja koko muun vihervasemmiston selkä seinää vasten. Seuraukset nähdään parhaillaan päivittäisenä eripurana, kun uunituore hallitus on jo heti alussa jakautunut useisiin riitaisiin leireihin. Keskustan neuvottelema hallitusohjelma korpeaa ymmärrettävästä vihervasemmalla kovasti.

Vahvasti poliittiseen vasemmistoon nykyisin kallistuva Keskusta sai siis kiristettyä itselleen suotuisan hallitusohjelman, mutta sillä ei tule olemaan kovinkaan suurta merkitystä, koska a) hallituskumppanit ovat jo lipeämässä hallitusohjelmasta ja b) hallitus ehtii kaatua ennen kuin hallitusohjelman sisältöä ehditään toimeenpanna saati maakuntauudistusta toteuttaa. Hallituksen vauhdikas alkutaival on muilta osin kulunut odotetusti demarien jo alunperinkin katteettomien vaalilupausten perumisessa ja ministereiden riidellessä somessa ja lehtien palstoilla.

Valkoinen pyyhe lienee jo salkussa.

Julkaistu

Maastapoistumisvero. Kyllä, maastapoistumisvero.

Tiedät varmasti torikauppiaiden sanonnan ”Ja vielä hanskat kaupan päälle”. Juuri kun luulit nähneesi kaiken, tulee vielä piste iin päälle. Luulin Rinteen vasemmistohallituksen esittäneen jo typerimmätkin hankkeensa, mutta helppoheikkihallitus oli nimensä veroinen. Luvassa oli vielä hanskat kaupan päälle.

Moni muistaa miten demarien Sanna Marin esitti taannoin rangaistuksia Suomesta verotussyistä muihin maihin muuttaville ihmisille. Ei, kyseessä ei ollut Sannan oppositiosta heittämä ärhäkkä vitsi tai edes äkkipikaistuksissa Twitterissä julkaistu ja sittemmin poistettu moka. Sanna oli tosissaan. Demarien ja Keskustan Suomi on 2000-luvulla maa, josta poistumisesta täytyy joutua tilivelvolliseksi valtiolle. Vielä jokunen vuosi sitten Sannan twiitille naureskeltiin avoimesti, nyt tilanne on toinen. Verkon kätköistä löytyi nimittäin materiaalia, jota en olisi uskonut näkeväni.

Maastapoistumisvero.

Kyllä, maastapoistumisvero.

Suomen uusi sosialistihallitus selvittää parhaillaan Keskustan ministeri Mika Lintilän johtamassa valtiovarainministeriössä maastapoistumisveroksen vaikutuksia verotuloihin. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on asetettu viime viikkoina Antti Rinteen hallituksen toimesta vaakalaudalle monin eri tavoin, mutta nyt mennään jo kirkkaasti Absurdistanin tasavallan puolelle. Suomea velvoittavia EU-direktiivejä voidaan implementoida kansalliseen lainsäädäntöön monin eri tavoin ja joskus myös virheellisesti, mutta nyt meneillään oleva selvitys kertoo jo otsikkotasolla mistä on pohjimmiltaan kyse. Suomesta ei pidä poistua maksamatta, vaikka kyseessä olisi pelkästään liiketoiminnan siirto toiseen maahan.

Kerroin jo vaalikampanjassani, että mikäli vihervasemmisto nousisi jostain syystä hallitukseen, saisi Suomi uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä. Kuinka naulan kantaan osuinkaan. Nyt hallitus näyttää nimittäin itsekin allekirjoittaneen tämän ja tietävän, että sen uudet linjaukset tulevat ajamaan hyvinvointivaltion tulevaisuudelle elintärkeitä yrityksiä pois maasta. Miksi muuten Suomen tulisi varautua näin voimallisesti yritysten poistumiseen maasta?

”Lakimuutokset turvaisivat Suomen verotusvaltaa tilanteissa, joissa varoja tai yrityksen kotipaikka siirtyy ulkomaille. Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoja maastapoistumisverotusta koskevista lakiluonnoksista. Ehdotuksen mukaan varojen realisoitumaton arvonnousu katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, jos Suomella ei siirron vuoksi olisi enää verotusoikeutta siirtyneisiin varoihin.”

Sen sijaan, että otetaan käyttöön maastapoistumisvero Suomen tulisi pyrkiä vähentämään sääntelyä ja tekemään itsestään aikaisempaa houkuttelevampi maa sekä koti- että ulkomaisille yrityksille ja investoinneille. Nyt ollaan sen sijaan nopeuttamassa yritysten muuttoa meitä vähemmän säädeltyihin maihin ja samalla iskemässä macheten kokoinen puukko Suomi-neidon omaan jalkaan.

Meistä jokainen voi kysyä itseltään kuinka moni ulkomainen yritys näkee Suomen houkuttelevana maastapoistumisveron myötä? Direktiivin implementointi lakiin voitaisiin hoitaa pehmeämmin ja samalla ottaa käyttöön myös verotuksessa keinoja, joilla Suomi saisi yritysten virran kulkemaan maahan, ei maasta. Vasemmistohallituksen kaudella sellainen on ymmärrettävästi pelkkää toiveajattelua.

Löin äskettäin lounaasta vetoa, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021. Viime päivien uutisten mukaan voin olla hyvinkin väärässä, sillä tätä menoa Rinteen hallitus hajoaa sitäkin aiemmin. Yksikään hallitus Suomen historiassa ei ole pettänyt kaikkia merkittäviä lupauksiaan ensimmäisen 24 tunnin sisällä aloittamisestaan. Hoitajamitoitus, aktiivimallin peruminen, 60 000 uutta työpaikkaa, eläkesatanen, opintoraha, yritystuet… Ensimmäisenä päivänä petettyjen lupausten lista on loputon.

Uskon, että Rinteen hallitus hajoaa viimeistään, kun Keskustan kannatus vajoaa alle 10 prosentin ja puolueen kenttäväki vaatii sitä ulos hallituksesta. Vasemmiston rampa ankka tulee tuskin näkemään hallituksena vuoden 2021 loppua. Silloin Perussuomalaiset ja Kokoomus ottavat murskavoiton ja joutuvat korjaamaan kovalla kädellä vasemmiston helppoheikkihallituksen karmaisevan kalliita virheitä.

Julkaistu

Alkoholilaki ja Helsingin Sanomien agenda

Olen kirjoittanut alkoholista ja alkoholilaista aktiivisesti syksystä 2017 lähtien, jolloin uuden alkoholilain käsittely toden teolla alkoi. Tuolloin kävi nopeasti selväksi, että aiemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi ajamaan Alkon etuja lainsäädännössä. THL satuili alkoholilain seurauksista medioille, kansanedustajille ja lopulta myös eduskunnan valiokunnalle.

Vaikuttamisen keinot olivat siis aivan poikkeuksellisia suomalaisessa politiikassa. Medioista varsinkin Helsingin Sanomat ryhtyi ajamaan voimakkaasti Alkon monopolin etuja julkaisemalla lukuisia tarkoitushakuisia artikkeleita alkoholista ja alkoholilaista sekä niiden vaaroista. Hesarin agenda ei jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä esimerkiksi Tuomas Enbuske kiteytti tilanteen mainiosti kolumnissaan.

”Helsingin Sanomat on koko vuoden käynyt täysin avointa lobbausta Alkon puolesta. Kesäkuussa Hesari julkaisi 14 kielteistä juttua alkoholilain liberalisoinnista. Myönteisiä juttuja oli kolme ja niistäkin kaksi oli yleisönosastokirjoituksia.”
– Tuomas Enbuske 7.7.2017

Toki monet muutkin mediat ryhtyivät lobbaamaan kansanedustaja Pekka Puskan (keskusta) johtamaa taannutusta, mutta Helsingin Sanomat peitteli toimituksensa valitseman poliittisen agendan kaikkein heikoimmin. Sama kävi toki aiemmin myös Guggenheimin uutisoinnissa, jossa Hesarin lobbaus huomattiin Inaria myöden. Alkoholilain osalta lehti tosin joutui tällä kertaa pettymään, koska sen harjoittama aktiivinen poliittinen lobbaus ei lopulta johtanutkaan toimituksen haluamaan lopputulokseen. Alkoholilaki hyväksyttiin ja Helsingin Sanomien artikkeleita uskovat pelkäsivät limuviinakaaoksen alkavan jo heti vuodenvaihteessa.

Kuinkas sitten kävikään?

Kuten jo syksyllä 2017 kirjoitin, alkoholilaki oli tärkeä askel oikeaan suuntaan. Se ei tuonut mukanaan kaaosta ja hysteriaa, vaan kevensi sääntelyä ja laajensi suomalaisten saatavilla olevaa mietojen alkoholituotteiden valikoimaa. Ravintolat saivat lopulta olla pidempään auki ja festareilta poistui koko joukko olutkarsinoita. Uuden alkoholilain myötä kansalainen saattoi ostaa marketista pari 5,5-prosenttista laadukasta olutta sen sijaan, että olisi joutunut raahaamaan kotiinsa sixpackin bulkkiolutta. Laatu ja valikoima paranivat, mutta kulutus ei noussut. Vai nousiko sittenkin?

Jo muutaman kuukauden jälkeen keväällä 2018 oli selvää, että THL:n arviot 4-6 prosentin ja pahimmillaan jopa 12,5 prosentin kulutuksen kasvusta olivat täyttä potaskaa. Ne paljastuivat tarkoitushakuiseksi politikoinniksi ja Alkon etujen ajamiseksi. Aiemmin puolueettomana pidetty tutkimuslaitos ajoi kansallisen alkoholimonopolin etuja ja menetti asemansa puolueettomana toimijana ainakin alkoholiasioissa. Jatkossa THL tulee pitää etujärjestöjen lokerossa, kun Suomessa ryhdytään käsittelemään viinien tuomista ruokakauppoihin.

Tähän saakka THL on vuosikymmeniä väittänyt, että saatavuus ja kulutus olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta tuo väite osoittautui nyt perättömäksi. Minuunkin yhteydessä ollut THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä kertoo nyt Yleisradiolle, että syy rajusti virheellisiin ennusteisiin olisi ollut hinnoittelun väärin arviointi. Jos perustelu pitäisi paikkaansa, miksi THL uhkaili ensin kansanedustajia 150 lisäkuolemalla ja lopulta peräti 500 lisäkuolemalla? Vastaus: Ei se pidäkään paikkaansa. THL nimittäin julkisti aiemmin perusteet, joilla se päätyi päättömiin ennusteisiinsa. Tuolloin laitos kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia viiden eri tekijän kautta.

  1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
  2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
  3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
  4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
  5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).

Näistä kaikki paitsi hinta toteutuivat, sillä 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä toteutui, yrittää THL nyt syyttää kohtaa 2, joka ainoana ei toteutunut.

Lienee perusteltua olettaa, että 150 kuollutta muuttui 500 kuolleeksi juuri sillä hetkellä, kun tutkijoille paljastui, että alkoholilaki saattaisi sittenkin mennä läpi uhkailusta huolimatta. Silloin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ja keksittiin uhkailla eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla. Sittemmin THL on kiistänyt 500 kuolemalla uhkailemisen, mutta valiokunnassa istuva kansanedustaja Pekka Puska on vahvistanut tiedon eduskunnassa.

Tätä kirjoitettaessa eletään toukokuuta 2019, joten viinanhuuruiseksi kaaokseksi ennakkoon maalattu vuosi 2018 on nyt jo onnellisesti takana ja tilastot koko vuoden kulutuksesta alkavat nekin hiljalleen valmistua. Mutta mitä tekevät Helsingin Sanomat ja toimittaja Päivi Repo? No katsotaanpa.

Helsingin Sanomat

Yleisradio uutisoi Valviran julkaisemista tilastoista otsikolla ”Uusi alkoholilaki ei lisännytkään kulutusta”, mutta Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”Alkoholin kulutus kääntyi kasvuun”. Samat tilastot, kaksi täysin päinvastaista väitettä. Kun katsot yllä olevaa Helsingin Sanomien artikkelia tarkkaan, voit huomata, että siinä ei mainita lainkaan PALJONKO alkoholin kulutus kasvoi. Ei mainita, vaikka artikkelin aiheena on nimenomaan juuri kulutuksen kasvu. Onko toimittaja voinut vahingossa unohtaa luvut, joihin koko artikkeli perustuu? Tuskinpa vaan.

Katsotaanpa vielä tuoreimpien tällä hetkellä saatavissa olevien tilastojen valossa kumpi edellä mainituista uutisista pitää paikkansa ja kumpi niistä on tarkoitushakuista politikointia ja toimituksen valitseman agendan ajamista.

Valvira, alkoholin kulutus 2018

Valvira on nimittäin nyt julkaissut koko vuoden 2018 tilastonsa, joihin molemmat artikkelit perustuvat. Tilasto sisältää ravintoloissa myydyn alkoholin ja suomalaisissa vähittäiskaupoissa myydyn alkoholin. Tilaston mukaan alkoholin kulutus ei ole kasvanut lainkaan litramäärissä mitattuna. Puhtaana alkoholina mitattuna kulutus nousi 0,1 prosenttia. Jos Helsingin Sanomat olisi maininnut artikkelissaan olennaiset luvut, joihin sen artikkeli nimenomaan perustuu, olisivat faktat vesittäneet koko artikkelin tarkoitusperän. Siksi alkoholin kulutuksen olennaiset luvut 0,0% ja 0,1% jätettiin artikkelista pois. Uskooko joku sen olleen vahinko?

Ei se ollut. Eikä se ollut edes yllätys.

Helsingin Sanomien perättömyyttä huokuvan artikkelin on nimittäin kirjoittanut alkoholin vastaisesta työstään vuonna 2003 palkittu toimittaja Päivi Repo. Journalismin ammattilaisen pitäisi aina kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta faktojen pohjalta, mutta se on luonnollisesti mahdotonta, kun taustalla on paitsi lehden toimituksen agenda myös toimittajan niin vahva oma ennakkoasenne, että hänet on nimenomaisesti palkittu siitä. Silloin kyse ei ole journalismista, vaan jostain aivan muusta.

Jos asia ei ollut jo valmiiksi tiedossa, niin viimeistään nyt lienee selvää, että Helsingin Sanomia pitää lukea vahvat medialukulasit silmillä, jotta lukija osaa erottaa lehden poliittisesti värittyneet artikkelit journalismista. Oli kyse sitten alkoholista tai Guggenheimista.